Miehen taakasta, puhumisen tuskasta

Aasiassa vältetään keskustellessa konflikteja, ettei kukaan menettäisi kasvojaan. Ruotsissa ylipäätään ei puhuta ikävistä asioista. Watussiheimo ei pidä suotavana puhua toisen lehmästä. USAn lukutaidottomissa kolkissa mustan miehen ei passaa puhua pitkään valkoihoiselle naiselle, eikä nykyisen päämiehen moittiminen niillä nurkilla ole liioin terveellistä.

Olen pohtinut tätä heimoni kohdalla. Allaolevassa listassa on varmaan paljon, mitä voi soveltaa laajemminkin suomalaismiehiin. No, ei ehkä savolaisiin.

Etelä – Pohjanmaalla on asioita, joita ei käsitellä yli kahden hengen miesryhmissä:
Omat heikkoudet.
Oman suvun miesten heikkoudet.
Varsinkin homous ja luonnonsuojelu.
Pesäpallopitäjissä jalkapallo.
Oman hirvikoiran hyytyminen ajossa.
Ufohavainnot.
Mieltymys kasvisruokiin.
Mieltymys pukeutua naisten vaatteisiin.
Sukulaisen kuuluminen kettutyttöihin.
Rahan puute.
Vaimon seksin puute.
Oma dementia.
Impotenssi.
Lapualla sukulaisen tapa äänestää vasemmistoa ja Ilmajoella muuta kuin perussuomalaisia.
Vaimon taipumus unohtaa humalassa vihkikaava.
Oma tappio autokaupoissa/ totossa/ naisten kanssa.
Sukulaismiehen käpykaartilaisuus II Maailmansodassa, Vilppulassa -18, Napuella tai Nuijasodassa.
Vaimolta saatu veneerinen vaiva.
Vaimon hallitseva luonne.
Oma sairastuminen koronaan.
Virtsan karkailusta ei liioin paljoa höpötetä.
Poliittisesti toisinajattelevan kiittely.
Rosa Meriläisen kiittely.
A- studion sen pystytukkaisen päällepuhujan kiittely.

Tästä johtuen miesten pitää päästä usein irti naisistaan ja yrittää puhua asioistaan, luotetussa ryhmässä.Vuosikymmenten harjoitus avaa mieltä. Yleensä jo 40 vuoden kuluttua voi vaikka tutussa hirviporukassa avautua, kuinka kerran 1994 tuli hävinneeksi raveissa toistasataa markkaa, aivan varmaan kohteeseen.

Kokemus on vapauttava ja antaa voimaa myös kuulijoille.