Pelaaminen voi pilata nuoren elämän

Jenni Chen-Ye 19.8.2021

Lasten ja nuorten pelaamisen ongelmaa ei 90 luvulla ollut. 2000 luvun vanhemmat kohtaavat uuden haasteen – etenkin jos kyseessä on pojasta – miten rajoittaa pelaamiseen käytettyä aikaa, jotta se ei häiritsisi koulunkäyntiä eikä terveyttä. Usein pelaamisessa unohtuu ajan käsitys ja pelatessa aika menee todella nopeasti. Pelaamisen lopettaminenkin on vaikeaa, koska useat pelit ovat koukuttavia. Jos vanhempi pyytää lopettamaan, lapsi voi kiukustua.

Tunnen monta pelien kehittäjää, jotka näkevät peleissä paljon hyvää. On kielipelejä, musiikkipeleja ja urheilupelejäkin. Pelaajat ja pelien keksijät tietenkin puolustavat pelaamista, mutta 7 vuotiaan pojan äitinä vastustan pelaamista. Koska kerran kun pelaamiseen jää koukkuun, siitä on vaikeaa päästä irti.

Moni 2000 alussa syntyneet nuoret ovat uhrautuneet peleille. Olen nähnyt lähelläni paljon poikia, jotka eivät opiskele kunnolla koska pelaavat aamusta aamuun, eivätkä halua käydä koulua. Eivät käy ulkona, eivät liiku, eivät syö, koska pelaavat.

Pelaamisen suurin ongelma on peliriippuvuus, ajanhallinnan puute sekä todellisesta elämästä erkaantuminen. Pelien ja oppiainepelien välillä on varmasti eroja, mutta tosiaan ne eivät saa aiheuttaa riippuvuutta ja haitata terveyttä. Nuoren pelatessa koko päivän liikunta jää vähäiseksi. Kehoon voi syntyä ”pelaamisen asento”, jossa niska työntyy vähän eteenpäin kun tietokone ruutua on tuijotettu liian kauan.

Joku pelien puolustaja voi sanoa, että pelien kautta voi opiskella kouluaineita, mikä tukee koulunkäyntiä. Minä kuitenkin puolustan oppikirjoilla oppimista. Lukeminen ei harhauta todellisuuden tajua, esim. lukija haluaa välillä liikuntaa, seuraa kellon aikoja ja nukkumaanmenoja aikoja, että todellisuudentaju säilyy.