Ihmisen historian klassikoista niin kulttuurissa kuin tieteenkin saralla. Jotain ajatontako?

Niin kulttuurissa eri kulttuurin alalajeissa, kuin tieteentekijöidenkin keskuudessa kaikissa tieteen oppi-lähestymistapojen tiedeyhteisöissä on ajan mittaan muotoutuneet tietyt klassikot, jotka sukupolvesta toiseen jokainen käy läpi tavalla tai toisella.

Siinä missä esimerkiksi Dostojevski on venäläisen kirjallisuuden ehdoton klassikko mainitakseni mm. teoksen ”Sota ja rauha”, Ranskassa syntynyt ja 1600—luvulla elänyt, ja Ruotsissa kuollut Renë Descartes on filosofian metafysiikan klassikko mainitakseni sieltä esimerkiksi perusteoksen ”Pohdintoja”, olen miettinyt jonkin verran tietojenkäsittelytieteen klassikoita. Onko niitä? Mielestäni on.

Kirjoitin jokin aika sitten Tradenomin ammattiblogiini ”Esikuvia” -artikkelin, jossa mainitsin ehkä suurimmaksi esikuvakseni tokonetieteilijöiden keskuudesta suomen-ruotsalaisen 1980-luvulla Helsingin Yliopistossa opiskelleen Linus Torvaldsin lähinnä siitä syystä, että pidän hänen luomaa Linux-järjestelmää tietojenkäsittelytieteen klassikkona. Sen lisäksi, että järjestelmän julkaisuhetki (Linuksen opinnäytetyön tarkistus/väitöstilaisuus 1990 Helsingin Yliopistossa) osui oikeaan markkinatilanteeseen Microsoftin lähinnä dominioiden käyttöjärjestelmä-markkinoita Windows -järjestelmällään, ja sen lisäksi miehen järjestelmä on saanut laajan kansainvälisen niin ammattilaisten, alalle vihkiytyneiden elämäntapa-harrastajien, kuin akateemisen tiedeyhteisönkin laajan hyväksynnän. Eräällä Yhdysvaltalaisella tietotekniikkaan keskittyvällä sivustolla listataan TOP10 -kautta aikain merkityksellisintä tietotekniikan parissa työskennellyttä ihmistä, ja Linus Torvalds nimettiin yhdeksi.

Linus on sittemin ristitty Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi, vaikka nimityshetkellä ristimisestä kuului myös epäilijöitä, tai sora-ääniä. Aivan oikeutettu kunnianosoitus mielestäni.

No, sama miltä tieteenalalta tekee tohtori-opinnäytetyötutkielman, on saatava akateemisen yhteisön laaja hyväksyntä ja eikä ainoastaan sen takia opinnäytetyöt ole juridisesti julkisia asiakirjoja kenen tahansa tarkasteltavaksi tai kyseenalaistettavaksi. Näin on, että opinnäytetyö on julkinen asiakirja, ja tekijä on naimisissa tekstinsä kanssa vielä haudassakin. Itse olen nyt tähän päivään mennessä laatinut yhden alemman korkeakoulututkinnon loppuvaiheessa yhden pienimuotoisen opinnäytetyötutkielman osoittaakseni kypsyyttä oman alani opintojeni omaksumiseen ja ainoa negatiivinen puoli mielestäni opiskeluajalta oli se, kun opinnäytetyötekstin kanssa on naimisissa vielä haudassakin, asian kanssa vain täytyy oppia elämään. Toisaalta ennen verkossa sen julkaisua se kävi niin monta kertaa ohjaajan luettavana ja tarkasteltavana ja moneen otteeseen oli digitaalinen plagiointitarkastus, en välitä, vaikka joku kaivaisi sen minun jo ollen haudassa 100 vuoden päästä tarkastellen Tietotekniikan historiaa hypoteesinään ”Vuonna 2016 tehtiin ajan kuvaan nähden ajankohtaisista aiheista opinnäytetyötutkielmia Turun korkeakouluissa tietotekniikan saralla.” Tutkija tulee nauramaan itsensä partoihin samoin, kuin keski-ajalla joku visionääri olisi laukonut kylillä, että ”Ihminen lentää vielä kuuhun”.

Suomi on Tohtoreita pullollaan, osa tunnetumpia, osa vähemmän julkisuudessa olleita, sekään ei riitä, että saa loppututkielmalleen laajan akateemisen yhteisön hyväksynnän,  alan ammattilaisten hyväksynnän ja harrastajien hyväksynnän, ne asiat eivät vielä tee klassikkoa. Olen pohtinut, mikä tekee tuotteesta klassikon, enkä ole päätynyt mihinkään, josta voisin sanoa mitään satavarmaa kaavaa klassikon synnyttämiseen taiteen tai tieteen saralla järkevin argumentein, ehkä sellaista kaavaa ei voi kukaan kertoa? Klassikko kenties syntyy ajan kuluessa, kun maailma ja vallitsevat yhteiskunta-olot muuttuvat, mutta aina omassa ajassa tehdyt ja niihin juuttuneet teokset pysyvät sellaisinaan ihmisten keskuudessa tavalla tai toisella ihmisen historian loppuun saakka tavallisesti.

Linus Torvalds tarvitsi 29 vuotta aikaa siihen, että minä tajusin koko ikäni tietotekniikan parissa harrastaneena ja Ammattikorkeakoulussa kun oli kiitettävästi ohjelmistokehitystä ja tietoturvaa, ja tein ohjelmistotekniikkaan perustuvan opinnäytetyön, ja olen aktiivinen Linux-harrastaja, ja pidän koko ajan järjestelmää yhä parempana, niin 29 vuotta kesti Linus Torvaldilta, että tajuan, että Linux-järjestelmä on tietokonetieteen klassikko. Klassikkoonhan voidaan liittää kenties tunniste-tagi ”Ajaton”. Vaikka Linux on UNIX-klooni, joka näki päivänvalonsa käyttöjärjestelmä-maailmassa vuonna 1970, kukaan ei enää puhu UNIXista, mutta Linux-yhteisöt ovat aktiivisia ja alati kasvava joukko käyttää yhä kyseistä järjestelmää. Alkutekstissä otin esiin Descartesin, joka eli 1600 – luvulla. Verraten 1990 – luku on kovin nuorta aikaa, joten voisi vielä liittää tuohon Linux -käyttöjärjestelmään, että ”Linux on moderni tietojenkäsittelytieteen klassikko”. Elihän jo aikaa ennen tietojenkäsittelytieteen olemassa-oloakaan Irlantilainen matemattikko George Boole, joka loi Boolen Algebran paljon aikaa ennen moderneja tietokoneita keski-ajalla, ja 1940-luvulla Neumannin koneiden tajun myötä, kun keksittiin, että nykytietokone toimii kahden tilan periaatteella, George Boole nousi aroon arvaamattomaan. Boolella kesti yli 300 vuotta nousta todelliseksi ykkösmieheksi klassikoista puhuttaessa.

JereSumell

Olen punavhreä syntyperäinen turkulainen, joka pitää netissä pysyvistä väreistä, ja ihmisen vastaanottamisen ihmisenä. Koulutukseltani olen Liiketalouden ja hallinnon Tradenomi Informaatioteknologiassa. Valmistuin Turun Ammattikorkeakoulusta helmikuussa 2017. Kirjoitin ylioppilastutkinnossani 2002 humanistiset aineet reaalissa historian, yhteiskuntaopin ja psykologian. Lukion jälkeen opioskelin kasvatustieteitä Turun Yliopistossa, mutta maailma ajoi toisaalle opettaja-opinnoista. Löysin minulle ja taustaani nähden ehkä luontevan polun lapsena alkaneen PC-harrastuksen siivittämä lopulta valmistua tietojenkäsittelystä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu