Puutarhan ja tienvarren ”lainsuojattomia”

Taannoin uutiskynnyksen ylitti kurtturuusun hävitysvelvollisuus vallan asetuksellakosenytoli.

Mokoma rikkakasvi on vallannut paljon laajempia alueita, kuin on tarkoitus ollut. Mm. meidän puutarhassa ja esim. moottoriteiden suoja-alueilla .

Muuttaessamme nykyiseen kotiimme, oli piha ollut parikolme vuotta vailla hoitoa. Kurtturuusu oli levinnyt jo naapurin puolelle.  Aloitin rajoitustoimet ruohonleikkurilla ja repimällä reunoilta versoja rajoittaakseni leviämistä. Ponnisteluistani huolimatta pentele työnsi aina vain uusia versoja sangen kauaskin pääpuseikosta.

Toissakesänä, kun valtakunnallinen kurtturuusviha julistettiin, otin kasvinsuojeluaineet käyttöön manuaalisen tehohävityksen rinnalle. Nykymyrkkyjen teho ei ole rinnastettavissa entisaikojen hormo- sun täystuhoihin, joten arvattavissa oli, että viime kesänä versojen repiminen jatkui entiseen malliin, vaikka olin kaivanut kottikärrillisen juuristoa viherkompostiin. Erikoinen havainto oli, että uusi ruohokylvö tuontimultineen lähti kituliaasti kasvuun.

Jatkuva vainoaminen on kuitenkin alistanut kurtturuusun valtalajista kiusankappaleeksi ja aion jatkaa väsytystaistelua niinkauan, kuin tässä aiomme asua.

Toinen murheenkryyni on lupiiniesiintymä, joka ulottuu pihastamme kauas kaikkiin ilmansuuntiin, etenkin tienvarsilla. Ruohonleikkuu ja repiminen ainoana hävityskeinona, sillä emme halua puolisoni kanssa tappaa istutuksiamme.

Mokoma lisääntyy sekä juuristaan, että siemenistään kiusallisen nopeasti, joten töitä on tehtävä vähintään viikottain, etteivät kerkiä kukkia. Naapuri valitettavasti ei ole innostunut asiasta.

Kauniitahan ne ovat, kun kukinta kestää kuukausitolkulla, mutta maanteiden varsilla ne syrjäyttävät muut paitsi kurtturuusut ja tuomipihlajat, eikä siellä sitten paikoin muuta kasvakaan.

Jo ammoin isoisäni puhui Kanadanrikkaruohosta, joka on kirkkaankeltainen, kukinnaltaan rypsiä muistuttava, nopeasti leviävä siemenrikkakasvi. Tuttu teiden varsilta sekin. Oikeata nimeä en muista, mutta se on edellisiä helpompi hävittää kitkemällä. Tosin sen siemeniä on pintamaassa odottamassa riittävästi seuraavalle sadalle vuodelle, vähintään.

Saunarakennuksemme taakse on edellinen asukki istuttanut Japaninjättiläistatarta. Tänne muuttaesamme skriikunoiden välissä törrötti kolmimetrisiä ”rottinkionkivapoja”. Nämä vitsaukset ovat yhden kesän aikana kasvavia ruohovartisia, lautasen kokoisilla lehdillä varustettuja komistuksia, joilla kuulemma on jopa käsivartta paksu maan alla jatkuvasti laajeneva vaakajuuristo, joka tuikkaa sieltä täältä nopeasti kasvavan verson.

Sitkeämpää pirulaista saa hakea, se kun ei tokene roundupillakaan.

Paitsi jättiukonputki. Isäni sai ikimuistoisen ajatuksen istuttaa sellaisen kotitilalle marjapuskien seuraksi.

Onneksi poltti ensimmäisenä oman nahkansa.  Ukolla oli varastossa vanhempaa rikkaruohonhävitysarsenaalia, kun oli näet vuoskymmenet ruiskuttanut omat ja naapurien pellot. Ukonputkea ei ole pariinkymmeneen vuoteen näkynyt.

Mistähän EUn ulkopuolelta saisi salakuljetettua ”kasvinsuojeluaineita”, jotka tehoaisivat?

https://vieraslajit.fi/lajit/MX.38815

https://vieraslajit.fi/lajit/MX.38240