Paljastuksia Niklas Herlinistä

Tapasin taannoin Nizzassa Niklas Herlinin. Hän kutsui minut jopa kylään asunnolleen. Hänen asuntonsa olohuoneesta avautui huikea näkymä Välimerelle. Kun olimme aikamme ihastelleet merimaisemaa, juttu siirtyi luontevasti Lappajärveen ja Kärnänsaareen.

Olen kotoisin Lappajärveltä. Herlinin sisarukset taas viettivät lapsuudessaan useita kesiä Kärnässä. Siellä oli heidän isovanhempiensa Kustaa ja Liisa Vilkunan kesäpaikka. Sen tähden puhuimme Lappajärvestä. Kävi ilmi, että Herlinin sisaruksilla on onnellisia muistoja Kärnänsaaresta.

Niklas muisteli Nizzassa, miten hän haki maitoa Ahvenniemestä ja pyöräili usein Nissiin, joka on Lappajärven kirkonkylän toinen nimi. Joskus hän kuunteli sivusta, miten suvun miehet tekivät tikusta kauppa-asiaa, jotta pääsivät piipahtamaan samalla reissulla Kantakrouvissa.

Vilkunan perikunta myi sittemmin kesäpaikkansa, mutta Niklas tunnusti, että hän teki kerran nostalgiamatkan moottoripyörällä Kärnään. Kaikki näytti hänen mielestään paljon pienemmältä kuin ennen.

Niklaksen sisaren Hannan kanssa juttelin pari vuotta sitten hänen Kärnän -muistoistaan. Sellaista Lappajärven ylistystä en ollut aiemmin kuullutkaan. Hannan mielikuvissa Kärnän kesät olivat kuin elämää pikku paratiisissa.

Kustaa Vilkuna oli kiinnostunut Lappajärven tilasta ja osallistui myös järven pelastustalkoisiin. Kun kunta järjesti kansanpadon jälkeen elokuussa 1979 neuvottelutilaisuuden, Vilkuna oli mukana.

Väinö Kaarlelan laatiman pöytäkirjan mukaan ”Kustaa Vilkuna käsityksenään lausui, että paikallisella väestöllä on oikeus taistella järvensä tilan parantamisen puolesta, sillä järvi on paikalliselle väestölle kautta aikain antanut sellaiset nautintaoikeudet, joiden poistaminen tai kaventaminen ei saisi tulla kysymykseen”.

Niklas Herlinin Lappajärvi on tämä Uusi Suomi. Hän jatkaa isoisänsä jalanjäljissä ja yrittää pitää yllä suomalaista kulttuuria. Kirjojen ja nettilehden kustantaminen ovat osa tätä projektia.

Koska Niklas Herlin rakastaa maalaisia ja erityisesti lappajärveläisiä, hän on pyytänyt useita kertoja minua kirjoittamaan blogeja tänne Uuden Suomen vapaavuoro –palstalle. Olen kirjoitellut Facebookiin lyhyitä arvioita, raapaisuja, lukemistani kirjoista. Niklas haluaisi sellaisia tännekin. Olen pannut hanttiin, vaikka pyynnöt imartelevat.

Nyt olen kirjoittanut ensimmäisen blogin Uuteen Suomeen. Blogi voi olla myös viimeinen, en tiedä. Se ei ollut kustantajan toivoma kirja-arvio vaan jotain aivan muuta. Saatan minä silti joskus tänne kirja-arvionkin heittää, jos siltä tuntuu.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu