Kylmää naurua kyynelten läpi
Jari Järvelä on kirjoittanut mustan huumorin sävyttämän tragikomedian, jossa ollaan liikkeellä Ladalla päämääränä Espanjan Pamplona. Päähenkilön parisuhde on epäonnistunut, avioliitto on ohi, talo on yritetty sytyttää palamaan ja mies pakenee. Hänessä on luuserin leima.
Teemu ei voi käsittää vaimonsa sielunelämää. Avioliitossa vaimo kielsi vaaralliset seikkailut, jopa moottoripyörän oston. Heli halusi turvallisen miehen, joka elää hänen kanssaan turvallisessa kodissa turvallista elämää eikä mitään machopelleilyä. ”Ihanaa kun mies on teddykarhu.”
Ja mitä sitten tapahtui. Heli meni ja petti Teemua kiihdytysautoilijan kanssa ja jätti miehensä kuin nallin kalliolle. Yhteisestä elämästä puuttuikin kuulemma kiihko, rakastumisen vimma, tunteen palo.
Kovia kokenut, kodinturvalaitteita, kuten jauhesammuttimia, työkseen myynyt Teemu aikoo tehdä itsemurhan Lasse Virenin kultashortseissa kuuluisan härkäjuoksun yhteydessä Pamplonassa. ”Jos mä en ole osannut elää tyylillä, niin ainakin kuolen tyylillä.”
Kuulostaa makaaberilta, ja sitähän se onkin, mutta homma toimii. En ole parisuhdekirjojen erityisasiantuntija, mutta luulen, että Järvelän kirja on lajissaan parhaasta päästä. JJ kuljettaa tarinaa notkeasti ja suomen kieli soljuu kauniisti.
Teemun matkakumppanina on Tanskasta kyytiin otettu ristiriitainen Agnes. Hänellä on tärkeä rooli kirjassa. Parivaljakko hitsautuu hyvin yhteen monien vaikeuksien jälkeen.
Pamplonan härkäjuoksussa tapahtuu lopulta kummia. Teemu ei kuolekaan härkien sarviin vaan hänestä tulee hengenpelastaja, sankari, jota lehdet ylistävät dramaattisten kuvien kera.
JJ on rakentanut toimivan matkakirjan ja parisuhdeoppaan miehen näkökulmasta. Se on kylmää naurua kyynelten läpi. Särkyvää ei varmaankaan nouse Suomen kirjallisuushistorian kahdeksan kärjesssä –listalle, mutta minun tämän vuoden listallani se sijoittuu korkealle.
Lennokas kritiikki, mutta kaikki lopussa onneksi hyvin.
Profiilikuvastasi olen hiukan hämmästynyt, minulla ei kelvannut taulu kuvaksi, mutta jos Niklaksen kaverille se sallitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa hahmottua isänpäivän lahjatoive.
Ilmoita asiaton viesti
Ari, enpä tiennytkään kuvapolitiikasta. Aloittelijalle sattuu kömmähdyksiä. Täytyy vaihtaa kuva, jos käsky käy.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle käy tuo taulukin. Kysyn vain, onko se omaa tuotantoa?
Ilmoita asiaton viesti
Terve. Lähtökohtana on tunnistettava valokuva. Kyllä profiilikuva voi jossain tapauksessa piirroskin olla, mutta henkilön tulee olla kuvasta tunnistettavissa.
Erinomaista, kun olet tullut mukaan tähän blogiyhteisöön!
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkiksi Urho Kekkonen tunnistettiin vain pelkän leipälapion ja silmälasien avulla.
Koiviston Manu pelkän otsakihkuran avulla.
Miten valokuva auttaa silloin jos toimitus ei ole nähnyt bloggaajaa koskaan, täällähän esiintyi joku ulkomalainen näyttelijäkin muutaman kuukauden, vaikka kuva oli vain ”lainattu” netistä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole omaa tuotantoa. Ystäväni Antti Ojala teki sen huvin vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
OK, tykkään Ojalan taulusta Suihkussa.
Ilmoita asiaton viesti