Raha ei onnea tuo
Suomessa on tunnetusti paljon hyviä naiskirjailijoita. Heidän kirjojaan kannattaa miestenkin lukea, jotta tietää, mitä naisten päässä liikkuu.
Anna-Leena Härköseltä olin tähän asti lukenut vain hänen kiitellyn esikoisensa Häräntappoaseen, jonka hän kirjoitti jo lukiolaisena vuonna 1984. Mielikuvissani Härkönen on aina ollut lapsitähti, nuori ja lahjakas, vaikka ei hän enää mikään teini ole. Toivottavasti kirjailija ei loukkaannu, kun paljastan, että hän täyttää ensi vuonna 50 vuotta.
Nyt luin uutuuden, Kaikki oikein. Se kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun lapsettomalle pariskunnalle tupsahtaa seitsemän miljoonan euron lottovoitto.
Kirjan taustalla on kliseinen ajatus, että raha ei onnea tuo. Pariskunnan suhde on koetuksella ja viina virtaa. Mies sanotaan irti työpaikastaan ja nainen sanoutuu itse irti hoivahommastaan. Ihmissuhteet kärsivät muutenkin yllättävästä rikastumisesta.
Härkönen on käyttänyt tausta-aineistona Pasi Falkin ja Pasi Mäenpään kohta 20 vuotta vanhaa tutkimusta lottovoittajista. Ei liene kuitenkaan olemassa yhtä totuutta lottomiljonääreistäkään. Heitä on moneksi, kuten on meitäkin.
Härkönen on rutinoitunut kirjoittaja ja hänen kolumninsa ovat suosittuja. Hänellä on vankka lukijakunta, joka koostunee pääasiassa naisista. Heidän joukossaan Härkösen uutuuskirja on aina suuri tapaus.
Kaikki oikein –uutuudessa kirjailija on vahvimmillaan, kun hän kirjoittaa nopeaa ja sujuvaa dialogia. Kirja on helppolukuinen ja selkeä. Lukijan ei tarvitse palata taaksepäin ja miettiä, mistä tai kenestä on kulloinkin kysymys.
Nopea vuoropuhelu tuo omat sudenkuoppansa tekstiin. Vaikka kirjassa käsitellään rankkojakin asioita, tarkkailin niitä kepeästi ja ulkopuolisena. En pystynyt samaistumaan päähenkilöihin enkä sympatiseeraamaan ketään kirjan henkilöistä. Kun teksti on lähes pelkkää dialogia, se alkaa puuduttaa. Aloin kaivata enemmän rytminvaihdoksia.
Otin tietoisen riskin, kun lähdin Härkösen matkaan. Tiedän, että en kuulu hänen kirjojensa lukijoiden ydinryhmään. Olen mies ja liian vanha. Silti en kadu mitään: Härkönen on omassa lajissaan Suomen huippua ja oli mielenkiintoista tutustua 30 vuoden ja Häräntappoaseen jälkeen hänen tuotantoonsa.
Härkönen on hyvä, ukh, olen lukenut häntä, ja – katsellut joskus.
Nainen parhaassa iässä siis.
Ilmoita asiaton viesti
Olen lukenut Härkösen kirjan, mutta en edes muista mikä sen nimi oli. Harvoin käy näin, joten eipä ole vaikuttanut minuun. Hyllystäni löysin Avoimien ovien päivän. Sitä en ole lukenut. Häräntappoase taisi jäädä ainoaksi vaikuttavaksi. En tiedä miksi.
Nyt kyllä alkoi kiinnostaa Ei kiitos. Siinä voi olla jotain ajankohtaista. Kirjastoon pitäisi mennä.
Ehkä pinnallisuus tai vaikea sanoa mikä. Nolottaa, en ole selvästikään sellainen nainen, johon Härkönen vaikuttaa. Härkönen on kuitenkin ollut näyttelijänä ihan kiinnostava henkilö.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin luin Härköseltä sen kirjan jonka nimeä emme kumpikaan muista, mutta se on normaalia, että kaikki kirjailjan kirjat ei vain ole hyviä. Mika Waltarillakin noita tyhjiä kirjoja on useampiakin.
Ilmoita asiaton viesti
Waltaria kuitenkin ihailen enemmän. Tapa kertoa on minulle mieleen.
Istuin kerran kauan sitten Porthaniassa Helsingin yliopistolla kuuntelemassa häntä. Ikimuistoinen henkilö. Luin myös hänen tyttärensä kirjan myöhemmin. Eivät painineet samassa kirjoittajasarjassa.
Ilmoita asiaton viesti
Waltarista itsekin pidän miksi muuten olisin lukenut nuo huonommatkin teokset:-D
Ilmoita asiaton viesti