Vuoden kehutuin kirja

Tommi Kinnusen esikoisteos on ollut tämän vuoden arvostelumenestys. Se on kehuttu puhki ja sille on povattu kaikkia mahdollisia kirjallisuuspalkintoja Finlandiasta vuoden esikoiseen. Saapa nähdä. Itseään kunnioittavat valitsijat eivät välttämättä mene lauman mukana vaan haluavat ehkä yllättää ja tehdä ihan itsenäisen ratkaisun.

Hesarin Antti Majander jopa vetäisee, että Kinnusen romaanin veroisia esikoisteoksia ilmestyy vain pari vuosikymmenessä. Olisi mukava tietää, mikä se toinen tämän vuosikymmenen esikoinen on vai eikö se ole vielä ilmestynyt ja mitkä ovat olleet ne edellisten vuosikymmenien mestariesikoiset.

Nyt olisi tilaus Kinnusen kirjan perusteelliselle teilaukselle. Itse en ole havainnut, tosin pintapuolisen tarkkailun perusteella, yhtään kielteistä arviota.

Neljäntienristeys on hyvä kirja. Mikä siitä tekee hyvän? Nostan esiin kaksi asiaa, kuten entisellä Yle-pomollani Ari Järvisellä oli tapana.

Ensinnäkin Kinnusen teksti on konkreettista. Sitä ei ole viety aivan niin pitkälle kuin Antti Hyryn Uunissa, mutta kaukaista sukua olen aistivinani. Otetaan umpimähkään valittu esimerkki Kinnusen kirjasta. Onni heräilee jossakin satamakaupungissa vieraasta sängystä:

”Hän antoi katseensa tarkentua huoneeseen ja näki katon keskellä haljenneen kipsisen rosetin ja seiniä kiertävät valkoiseksi kalkitut leveät listat. Hän käänsi päätään. Huone oli niukka ja tummatapettinen. Ranskalaisen parvekkeen oikealla puolen oli valurautainen patteri, nurkassa nojatuoli ja pyöreäkupuinen jalkalamppu, sänkyseinällä ovi. Sängyn yllä seinällä rimpuili puiseen ristiin naulattu tuskainen Jeesus.”

Neljäntienristeyksessä rakennetaan paljon, tehdään ruokaa, lämmitetään vettä. Kätilö Marian toimintaa synnytyksessä kuvataan niin realistisesti ja raadollisesti, että pahaa tekee.

Sitten se toinen asia, joka tekee kirjasta hyvän. Kinnunen paljastaa paljon, mutta ei kuitenkaan kaikkea. Hän jättää sopivasti asioita auki. Lukijan mielikuvitukselle jää tilaa.

Kirjassa on neljä päähenkilöä, joiden tarinan Kinnunen kertoo. Aikaperspektiivi on satakunta vuotta. On kätilö Maria, hänen avioton tyttärensä Lahja ja tämän mies Onni sekä Kaarina, joka on Onnin ja Lahjan miniä. Päänäyttämönä on kirjailija Kinnusen kotikylä Kuusamosta, Neljäntienristeys. Ollaan kipeiden perhesalaisuuksien äärellä.

Kaikilla henkilöillä on omat salaisuutensa ja kipupisteensä, joita kirjailija kuvaa ymmärtäväisesti, etten sanoisi lämmöllä. Tukahdutettuja tunteita on paljon. Riipaisevin on Onnin kohtalo. Hän yrittää olla hyvä perheenisä, mutta onnea hän joutuu etsimään muualta, sodanjälkeisessä Suomessa jopa laittomin keinoin.

Sen jälkeen kun kirjan on lukenut, kannattaa lukea ensimmäinen luku uudestaan. Ensi lukemalta kirjan alku jäi hämäräksi.

Tommi Kinnunen on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Se on hyvä pohja kirjailijalle, vaikka eihän se mikään itsestään selvyys ole, että kirjallisuuden opettaja osaa hyvin myös kirjoittaa.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu