Parraton mies

Esko Valtaoja on uhrannut partansa Nenäpäivän alttarille. Nenäpäivä, tiedättehän, on se tapahtuma, joka saa Ylen väen innostumaan, suorastaan riehaantumaan, oikein kunnolla. Tosikkona minulle ei ole oikein auennut, mistä on kyse, mutta varmaan se jotenkin liittyy Ylen ydinosaamiseen, ehkä jopa yhteiskuntavastuuseen.

Esko Valtaoja sopii Nenäpäivän tähdeksi kuin nenä päähän. Hänestä on viime vuosina tullut Mr. Tiede, tieteen varttijulkku, kuten hän itse sanoo. Hän viihtyy hyvin julkisuudessa ja sanavalmiina miehenä hän kommentoi tarvittaessa kaikkea mikä liikkuu.

Tapasin avaruustähtitieteen professorin viime joulukuussa Tampereella eräissä juhlissa, missä paparazzi yllätti ja otti meistä kuvan. Muutaman minuutin keskustelun perusteella voin vakuuttaa, että Esko on oikein hauska ja henkevä mies.

Tänä vuonna ilmestyi Ursan kustantamana Valtaojan kolumnikokoelma (Ensimmäinen koira kuussa), jossa on kirjoituksia kymmenen vuoden ajalta. Valtaoja kirjoittaa pilke silmäkulmassa ja popularisoi tiedettä niin, että tyhmempikin pysyy kärryillä. ”Kannattaa muistaa, että me kaikki elävät olennot  olemme tähtien ydinjätettä, paitsi tietysti naiset, jotka ovat tähtipölyä.”

Kirjoitusten otsikot kertovat, mistä on kysymys. Juttuja on laidasta laitaan. Muutama esimerkki: Rahaa ja onnellisuutta, Fukushima ja Aleksanteri Suuren ilmavaivat, Maailmanhistorian sirkusprinsessat, Pahis-Nalle ja Uppo-Nalle, Polkupyöräilyn ihanuudesta, Ihan homoo ja Kalsarifilosofiaa jokamiehelle.

Valtaoja puolustaa homojen oikeuksia ja ydinvoimaa, vinoilee persuille ja Räsäsen Päiville sekä kumoaa huonosti perusteltuja väitteitä.

Pidin erityisesti Valtaojan puolustuspuheesta meille mokaajille. Hän antaa Homo Sapiensille (viisas ihminen) jopa uuden määritelmän: epäonnistuva eläin. Hän kirjoittaa, että vain ihmisellä on varaa epäonnistua jatkuvasti. Epäonnistunut eläin on saman tien kuollut eläin.

Menestystä palvotaan niin, että unohdamme elämän koostuvan lähes yksinomaan suurista ja pienistä epäonnistumisista. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Mokaaminen onkin aivan liian vähän arvostettu inhimillisyytemme peruspiirre. ”Riemuitaan toki onnistumisista, mutta annetaan myös epäonnistumisille arvonsa. Niihin sentään perustuu kaikki.”

Ei muuta kuin kohti uusia epäonnistumisia!

Viihdyin oikein hyvin Valtaojan tekstien parissa. Jos hän ei ota muita vakavasti, ei hän ota itseäänkään. Hän pilkkaa jopa omaa ulkoista olemustaan: ”Naaman suhteen ei ole muuta tehtävissä kuin koettaa peittää mahdollisimman suuri osa karvoituksen alle ja hymyillä sen näköisenä, että sisäistä kauneutta täältä takaa löytyy, uskokaa pois.”

Mutta miten on nyt, kun parta on poissa. Lähtikö Valtaojalta myös valta. Vanhan testamentin Simsonin voima perustui hänen hiuksiinsa. Petollinen vaimo Delila leikkautti Simsonin hiukset ja se oli Simsonin loppu.

Houkutteliko Yleisradio Valtaojan ansaan? Parta lähti ja arvokkuus meni. Ottaako joku vielä vakavasti parrattoman Valtaojan?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu