Myytti murskaksi vaikka väkisin
Sotasankari Lauri Törni (1919-1965) eli sellaisen elämän, että sen ympärille on helppo rakentaa myyttisiä ulottuvuuksia. Tutkijat Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen ovat nähneet paljon vaivaa todistaakseen, että Törni ei ollut legenda jo eläessään. Tulee jopa tunne, että myytti halutaan murskata, vaikka väkisin.
Mannerheim-ristin ritari Törni palveli kolmen maan joukoissa: ensin talvi- ja jatkosodassa, kahdesti Saksan SS-joukoissa ja lopulta Yhdysvaltain armeijassa sekä Saksassa että Vietnamin sodassa. Se muistetaan, että tuleva presidentti Mauno Koivisto palveli Törnin alaisena.
Sodan jälkeen Törni sai Suomessa maanpetostuomion, karkasi kahdesti vankilasta, päätyi maanpakolaiseksi Ruotsiin ja sieltä Venezuelaan, kunnes pääsi Yhdysvaltoihin. Törni eli Larry Thorne kuoli, kun helikopteri syöksyi maahan Vietnamissa.
Kirjan mielenkiintoisinta antia on kertomus siitä, miten Törnistä rakennettiin myytti. Tutkijoiden mukaan legenda sai alkunsa vasta Vietnamista, katoamisesta ja kuolemasta. Jatkosodan päättyessä Törni ei vielä ollut legenda, vaikka olikin Mannerheim-ristillä palkittu mies.
Jukka Tyrkön kirja Törnistä vuonna 1975 oli legendan synnyn lähtölaukaus. Tutkijoiden mielestä Tyrkön kirja on ”haltioitunut sekoitus historiaa ja mielikuvitusta”. Tyrkkö oli ainoa Törnin henkilökohtaisesti tuntenut elämäkerturi ja ”teos on siksi jättänyt jälkensä kaikkeen, mitä Törnistä on myöhemmin kirjoitettu”.
Törnin legendan synnyttämisen hetken tutkijat ajoittavat kuitenkin vasta vuosiin 1997-99. Suomessa oli julkaistu useita Törni -kirjoja, ne myivät hyvin ja Törnistä tuli kaikkien tuntema sankari. Kirjoissa kuitenkin kuulemma paisuteltiin ja vääristeltiin Törnin tekoja.
Parhain päin selitettiin niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa Törnin maanpetostuomiota, SS-taustaa, hänen viinanjuontiaan ja väkivaltaista luonnettaan. Törni oli yksinäinen susi, joka oli parhaimmillaan sissipäällikkönä. Johtajana häntä moitittiin kehnoksi.
Lauri Törni oli sotilas, joka ei rauhan töihin sopeutunut. Hän kaipasi taistelukentille. Tutkijat rohkenevat jopa arvioida, että muuten kuin sotilaana Törni oli keskinkertainen mies. ”Kouluja käymätön, itseoppinut sähköasentaja saattoi sodanjälkeisessä Suomessa tuskin tavoitella samankaltaista tyydytystä kuin miesten johtajana rintamalla.”
Törnin johtotähdet olivat toiminta ja sota. Tämä kuulostaa jo pyhäinhäväistykseltä, kun tutkijat väittävät, että Törniä ei ajanut isänmaanrakkaus vaan toiminnanhalu. Myytinrakentajat ovat sitten yrittäneet runnoa häntä omien ihanteidensa mukaisiin muotteihin.
Törni on valittu Suomen Sotilas –lehden äänestyksessä kaikkein rohkeimmaksi Mannerhim -ristin ritariksi ja kymmenen vuotta sitten Ylen Suuret suomalaiset äänestyksessä hän tuli ohi kaikkien ennakkolistojen sijalle 52.
Kyseessä ei siis ole mikään turha mies, vaikka totta on tämäkin: Lauri Törni kävi monta sotaa ja hävisi ne kaikki.
Taitaa olla tuo Pohjonen-Silvennoinen vain äänestystä jännittävä poikapoikafraktio historian saralla. Mistä näitä sikiää?
Ilmoita asiaton viesti
”Lauri Törni kävi monta sotaa ja hävisi ne kaikki.”
Tsot, tsot, blogisti, ei hävinnyt vaan otti Suomen armeijassa kaksi hienoa torjuntavoittoa. Paakupunkiamme ei valloitettu, ei edes Lappeenrantaa, vaan vihollinen laitettiin lyömään päätään kahteen kertaan Karjalan mäntyyn.
Ilmoita asiaton viesti
”… sotilas, joka ei rauhan töihin sopeutunut. Hän kaipasi taistelukentille.”
– Olikohan Törnillä suunnitelmia eläkepäivien varalle? Ei kai edes tappotyöntekijän aktiiviura voi jatkua kovin paljon yli 65 ikävuoden?
– SS-taustasta tuli taas kerran mieleeni oman isäukkoni osallistuminen Hitlerin euroarmeijaan, mutta vielä tuoreempana asiana kaksi tämänvuotista kuolemantapausta. Professori Matti Bergström menehtyi kesällä 92-vuotiaana, ja hänen ikätoverinsa ja SS-aseveljensä näyttelijä Rolf Labbart aivan äskettäin. Eivätpä nämäkään pojat paljon sotahistoriastaan huudelleet, sen verran arkaluontoinen juttu on SS-palvelus.
Ilmoita asiaton viesti
Conde taisi tehdä matkastaan kirjan pari vuotta sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Vajaa 10 vuotta sitten Floridassa Suomi-viikolla tutustuin vanhempaan herramieheen. Kertoi olleensa aikoinaan rakennusurakoitsija. Näytti kuvaa, jossa mies on tekemässä kerrostalon kattoa. Väitti, että mies oli Lauri Törni, joka juuri oli tullut USA:an ja oli ensimmäisessä työpaikassaan juuri hänen työmaallaan.
Suomi Talolla on LR:n muistohuone. Varsin mielenkiintoinen!
Ilmoita asiaton viesti
Muistelen ettei Törnistä puhuttu yleisesti kovinkaan paljon ennen kuin vasta 1980-luvulla. Enemmän sankareina pidettiin 1970-luvulla tällaisia Eero Seppäsen tapaisia. Suomalaisten mielenlaatu, ainakin 1960- ja 1970-luvulla varttuneilla, ei ollut niin amerikkalaistunut ja tuskin amerikkalaistuu koskaan. Törni on pizza- ja coca cola-kulttuurissa kasvaneiden idoli, jos edes heillekään. Hän haisee liian amerikkalaiselle typerälle sankarimyytille. Muistattehan Yrjö Jylhän ja ”sana pöyhkeä tääl oli rikos…”?
Törni ei ansaitse erityistä arvonantoa syksystä 1944 lähtien. Hänen olisi pitänyt jäädä Suomeen ja osallistua asekätkentään joka sentään oli enemmän isänmaallista toimintaa kuin sotia Natsi-Saksan puolesta. Sitähän Suomi ei koskaan tehnyt – Suomi soti Stalinin aggressiivistä politiikkaa vastaan, ei Saksan puolesta. Saksa meidät NL:n kanssa liemeen syksyllä 1939 ajoikin.
Törni figuurina ei edes ansaitse sitä kunniaa että hänestä olisi tarvinnut tehdä mitään myytinmurtoteosta.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä sinä tällä kirjoituksella halusit sanoa?
Lauri Törni oli psykopaatti ja juoppo tappelija, joka, kuten sanoi, ”kaipasi taistelukentille”. Väenotossa hänet oli määrätty kykyjään vastaavaan tehtävään, töpinään. Tappelunhaluisena hän tunki itsensä taisteluihin, ja toki pärjäsi niissä hyvin.
Onko hyvä tappelija, juoppo ja todistettavasti naistenhakkaaja mielestäsi sankari?
Ilmoita asiaton viesti
Näkökulmilla on tietysti aina eroa. Uudemman ajan puolalainen vapaustaistelija Lech Walesa oli 80-luvun alussa ns. sivistyneistön mielestä pelkkä äänekäs juntti jostain työmaaparakkien kulmilta.
Ilmoita asiaton viesti
Miksihän tämä yli seitsemän vuoden takainen arvostelu pomppasi yhtäkkiä luetuimmaksi jutuksi Vapaavuorossa?
Ilmoita asiaton viesti
Ei harmainta aavistustakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Onkohan jossain hommafoorumilla joku taas pahoittanut mielensä Oula Silvennoisesta ja käyttänyt tätä artikkelia kainalosauvana?
Ilmoita asiaton viesti