Pohjolan leijona ja nero kansleri

Historioitsija Mirkka Lappalainen on kehuttu ja palkittu niin moneen kertaan, joten ei kai se enää mikään yllätys ollut, että hän sai uudesta kirjastaan Tieto-Finlandian. Kirja kertoo Pohjolan leijonasta (Kustaa II Aadolf) ja siitä miten hän rakensi hajanaisesta ja köyhästä Ruotsista tehokkaan valtion.

Sekasortoiseen Suomeenkin saatiin jonkinlaista järjestystä. Ainakin veroja ryhdyttiin keräämään entistä tehokkaammin ja Suomi alkoi tuottaa sotilaita suurvallaksi kasvavan Ruotsin tarpeisiin. Pääarkkitehtina hääri kuninkaan legendaarinen kansleri Axel Oxenstierna.

Lappalainen kirjoittaa helppolukuista asiaproosaa. Hänen tekstissään on myös kirjallisia ansioita. Kirja alkaa kuin dekkari ja ensimmäisen luvun otsikko kertoo mistä on kyse: Murha Sipoossa. "Helluntain jälkeen 1615 pieni Jacob Mårtensson löysi ruumiin."

Myös kirjan loppu on hieno. Lappalainen vierailee Porkkalanniemen muinaisessa hopeakaivoksessa, jossa myös Kustaa II Aadolf aikoinaan kävi. "Neljäsataa vuotta myöhemmin kuninkaan hopeakaivos on hiljainen. Tieltä kuuluu moottoripyörän ääni, ja kun se kaikkoaa, vain hyttyset inisevät. Vettä valuu kallioilta kaivoksen pohjalle. Kivi tuntuu kylmältä kämmentä vasten."

Muistelen lukeneeni, että Lappalainen on haaveillut historiallisen romaanin kirjoittamisesta. Se häneltä varmasti onnistuisikin mainiosti, mutta jo nyt hänen kirjansa ovat kuin historiallisia romaaneja parhaimmillaan.

Romaaninsa päähenkilöksi Lappalainen voisi valita vaikkapa Axel Oxenstiernan. Hän on vaikuttava hahmo Ruotsin historiassa, ja hänestä olisin lukenut enemmänkin Pohjolan leijonan kyljessä.

Kustaa Aadolfin aikana luotu Ruotsin valtio oli nimenomaan Oxenstiernan luomus. Kuningas luotti kansleriinsa ja uskalsi delegoida valtaansa hänelle eikä Oxenstierna kaihtanut vallankäyttöä. Leijona ja kansleri kuuluivat yhteen.

Hitaat suomalaiset eivät ilmeisesti tajunneet Oxenstiernan merkitystä. Lappalainen kertoo, miten tylysti kansleria kohdeltiin Lammilla, kun tämä oli matkalla Riiasta Viipurin kautta Turkuun. Hänelle ei annettu sen paremmin sänkyä kuin sänkyvaatteitakaan yöpymistä varten. Joukko talonpoikia tuomittiin niskoittelusta sakkoihin.

Kustaa II Aadolf oli Ruotsin merkittävin kuningas, jonka taru päättyi taistelukentälle Lützenin mutaan. Tieto kuninkaan kuolemasta saapui Tukholmaan vasta kuukauden kuluttua tapahtumasta. Ruotsi siirtyi holhoojahallituksen ja erityisesti Oxenstiernojen sukupiirin aikaan.

Axel Oxenstierna on Lappalaisen mielestä yksi Euroopan historian suurista valtioneroista ja hän loi Kustaa II Aadolfin sellaisena kuin historia hänet tuntee.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu