Upporikkaan Auroran tarina
Raija Oranen on kirjoittanut yli 600-sivuisen järkäleen Aurora Karamzinista (1808-1902). Hän oli aikansa superjulkkis, Venäjän tsaarien ystävä, hovineito, kohukaunotar ja upporikas perijä, josta tuli Diakonissalaitoksen perustaja ja köyhien ystävä.
Helsingissä Aurorasta muistuttavat mm. Auroran sairaala ja Hakasalmen huvila, joka toimii kaupunginmuseona. Viimeiset vuotensa Aurora asui isäpuolensa rakennuttamassa Hakasalmen huvilassa. Siellä hän myös kuoli 93-vuotiaana.
Oranen kuljettaa lukijan läpi 1800-luvun ammattitaitoisesti ja kovalla rutiinilla. Kirja on ehkä enemmän kuva aikakaudesta kuin Auroran henkilöstä. Aurora jää usein sivuosaan, kun Oranen kuvaa vuosisadan tapahtumia.
Kirjan sivuilla esiintyy aikansa eliitti Snellmanista Topeliukseen. Korkea virkakunta vilisee tuttuja nimiä: Armfelt, Linder, Mannerheim, Haartman. Rahvas loistaa poissaolollaan.
Rouva Karamzin viilettää hengästyttävällä tahdilla pitkin Eurooppaa ja erityisesti Pietarin ja Helsingin väliä, vaikka matkustaminen 1800-luvulla oli hidasta ja vaivalloista. Juhlista toiseen riennetään kuitenkin vauhdikkaasti, silkkipuvut kahisevat ja ruokalistat selvitetään perusteellisesti.
Pietarin hovipiireihin Auroran johdatti hänen isäpuolensa, senaatin prokuraattori Walleen, joka antoi jo varhain nuorelle naiselle ulkopoliittista opetusta. ”Meidän on hyvä olla Venäjän kanssa, kun ollaan sovussa ja sievästi eikä ärsytetä turhan takia, emmehän me ole mitään terrierikoiria, emmehän?”
Aurora omaksui opit ja päivitteli vanhemmiten: ”Nuoret miehet ja valtion asiat! Se oli vaarallinen yhdistelmä, oli aina ollut. Valtioiden asioiden hoitoon tarvittiin miehiä, joilla oli takanaan pitkä elämä, paljon kokemusta ja laaja näkemys eri mahdollisuuksista.”
Aurora Karamzin saattoi rikkaimmillaan olla Euroopan rikkain nainen. Hänen rikkautensa perustuivat perintöön, jonka jätti nuorena kuollut ensimmäinen aviomies Paul Demidov. Kaivokset jauhoivat rikkauksia Demidovin suvulle. Toinen aviomies oli Andrei Karamzin, upseeri, joka kuoli Krimin sodassa.
Oranen on viime vuosina keskittynyt tekemään historiallisia romaaneja merkkimiehistä ja –naisista. Oma suosikkini on muutama vuosi sitten ilmestynyt Metsästäjän sydän. Siinä seikkailevat ystävykset Gustaf Mannerheim, myöhempi marsalkka, ja Hjalmar Linder, joka oli Aurora Karamzinin kummipoika. Samat suvut ovat tärkeissä rooleissa myös Orasen uutuudessa.
Metsästäjän sydän oli ensimmäinen Orasen kirja, jonka luin. Sen jälkeen olenkin lukenut kaikki. Oranen on vakavasti otettava viihdekirjailija. Hänen vahvuutensa ovat huolelliset taustatyöt. Historialliset faktat ovat kohdallaan ja hänen viimeaikaiset kirjansa käyvät hyvin myös historian oppitunneista.
Kun kirja pitää saada valmiiksi joka vuosi, aikaa ei tahdo jäädä tiivistämiseen. Lievä karsinta olisi tehnyt hyvää myös Auroran tarinalle. Toisaalta monet rakastavat tiiliskiviä, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin.
Luin kesällä kirjan Marie Linderistä, Puskin suvun jälkeläisestä. Kirjassa on myös paljon Aurora Karamzinistä, sillä läheisiähän ovat tuon Linderin suvun kautta. Silloin jo heräsi kiinnostus lukea myös Orasen kirja. Oranen on muuten ihan mukava kirjojensa esittelijä. Kerran kutsuin hänet puhumaan erääseen tilaisuuteen.
Ajan henki on hyvä tuntea. Olihan 1800-luku melkoisen edistyksellistä Suomen kannalta. Linderillä ja Topeliuksella saattoi olla suhde tai ainakin olivat erittäin hyviä ystäviä. Topelius kannusti Marie Linderiä kirjoittamaan. Marie näyttäytyi kirjan loppuosissa myös eräänlaisena naisasianaisena. Sellainen oli melkoisesti pinnalla 1800-luvun loppupuolella.
Ilmoita asiaton viesti