Tunnen yhden rikkaan miehen
Esko Seppänen varoittaa kirjansa alussa: ”Tämän kirjan kaikki henkilöt ovat todellisia, eikä joukkoon ole eksynyt yhtään köyhää. Ei kuitenkaan ole rikkaita ilman köyhiä.”
Tunnen minäkin yhden rikkaan miehen, Uuden Suomen kustantajan. Hän on Suomen rikkaimman miehen köyhempi veli. Rikkailla on varaa mielenkiintoisiin harrastuksiin. Kun rikkain mies harrastaa Helsingin Sanomia, köyhä veli joutuu tyytymään Uuteen Suomeen ja Aamulehteen.
Esko Seppänen on koonnut yksiin kansiin Suomen rikkaat. Hatunnosto eläkeläiselle! Hän on jälleen tehnyt perustyötä, josta sai aikoinaan kaksi tiedonjulkistamispalkintoa.
Seppäsen kokoama opus on juoru- ja tirkistelykirja, mutta siinä on myös tärkeää tietoa siitä, miten raha ja valta on jaettu uusiksi viime vuosina. Ennen laulettiin 20:stä perheestä, mutta nyt perheitä on Seppäsen mukaan 100. Hän väittää, ettei Suomessa ole koskaan ollut niin rikkaita ihmisiä kuin nyt.
Mikään kiehtova lukuromaani Seppäsen kirja ei ole. Kun olin päässyt suunnilleen puoleenväliin, nostin kädet pystyyn. Uuvuin pitkien nimi- ja numeroluetteloiden viidakossa. Jätin jopa muutaman sivun väliin. Jos joku lukee kirjan alusta loppuun, hän saakoon sitkeydestään kunniamaininnan.
Parhaiten kirja toimii hakuteoksena asiasta kiinnostuneille. Itse luen ennen nukkumaanmenoa mieluummin vaikkapa rikkaiden elämäkertoja kuin tilastoja varallisuuden uusjaosta. Seppäsen kirjassa lienee monta sellaista rikasta, josta tehdään tulevaisuudessa elämäkerta. Pidä arkistosi kunnossa, Niklas!
Seppänen osaa ujuttaa tekstiinsä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kekseliäs on laskelma siitä, millä aikataululla tavallinen duunari pääsisi esimerkiksi Aatos Erkon tulotasoon. Erkon viimeisistä vuosista on laskettu tuntipalkka, joka on noin 1900 euroa tunnilta yötä päivää.
Jos duunari tekisi kahdeksan tunnin työpäivää ja lepäisi yhtenä päivänä viikossa, hän yltäisi Erkon tuloihin vasta vuonna 31288. ”Tämä pyrkimys työläisen päästä Aatos Erkon tulotasolle tuntuu epärealistiselta”, Seppänen kuittaa.
Suomen rikkaat ovat maailmanmitassa nappikauppiaita. Ensimmäinen supisuomalainen Forbesin listalla oli Antti Herlin vuonna 2010 sijalla 773. Tänä vuonna hänen listasijansa oli 483. ja omaisuuden arvo 3 300 miljoonaa dollaria.
Seppänen toteaa, että Antti Herlin on rikkain suomalainen, mutta Suomen passilla matkustavista Suomen kansalaisista rikkain on venäläinen Gennadi Timtshenko. Kirjan mielenkiintoisinta antia onkin selvitys venäjänsuomalaisista rikkaista Putinin kavereista. Hyytävää luettavaa.
On hyvä tietää myös Esko Seppäsen asema rikkaiden listalla. Hänen verotettava ansiotulonsa vuoden 2012 verotuksessa oli 90 378 euroa ja pääomatulo 4 872 euroa. Seppänen itse on laskenut, että hänen tuloillaan ollaan Suomen tulonsaajien listalla noin sijalla 60 000 ja kaikista veronmaksajista suurituloisimman kahden prosentin tuloluokassa.
Hallinnassa oleva omaisuus voi olla vaikka yhtiö joka on konkurssin partaalla.
Ilmoita asiaton viesti
Rikkaita ei olisi ilman hyväntahtoisia köyhiä, jotka eivät välitä rahasta, mutta haaveilevat siitä huolimatta rikkaudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä ne rikkaudesta haaveilevat?
Hyväntahtoisuuskin on tuossa väitteessä epäuskottavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Jorma.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos duunari tekisi kahdeksan tunnin työpäivää ja lepäisi yhtenä päivänä viikossa, hän yltäisi Erkon tuloihin vasta vuonna 31288. ”Tämä pyrkimys työläisen päästä Aatos Erkon tulotasolle tuntuu epärealistiselta”, Seppänen kuittaa.”
Olikohan tuo jonkinlainen ahaa-oivallus Seppäseltä?
Korkeintaan tuollaista laskelmaa voidaan perustella metaforan omaisesti konkretisoimaan rikkaan tulojen tasoa, jotta se mielenkiinnon vuoksi olisi paremmin hahmotettavissa, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että Seppäsellä on ollut jonkinlainen muu tarkoitusperä, esimerkiksi kateuden tai protestimielialan lietsonta.
Jos joku on rikastunut omalla neuvokkuudellaan, niin se on hatun noston arvoinen saavutus (edellyttäen, että kyseessä ei ole ollut rikollinen toiminta). Jos joku puolestaan on perinyt omaisuutensa, niin ei se ole ollut hänen syynsä.
Jos perintövero nostettaisiin sataan prosenttiin, niin ainoastaan olemassa olevat pörssiyhtiöt jonkin aikaa säilyisivät hengissä, kaikki muu menisi vuorollaan kanttu vei eikä uutta tulisi. Todennäköisesti myös menestyneiden yritysten omistajat likvidoisivat bisneksensä hyvissä ajoin eläkepäivien aattona. Olisi kiva tietää pitääkö Seppänen ja hänen hengenheimolaisensa tätä auvoisena skenaariona suomalaiselle duunarille.
Eniten minua on ihmetyttänyt, että miljoonan optiovoitto yritysjohtajalle herättää enemmän kateutta ja taivastelua kuin 50 miljoonan eurojackpotvoitto satunnaiselle lottoajalle. Kumpi heistä pohjimmiltaan on enemmän tehnyt töitä sen saavuttamiseksi? (Selvyyden vuoksi sanottakoon, että en kehoita olemaan kateellinen kummallekaan heistä.)
Ilmoita asiaton viesti
Mainittakoon nyt vielä tässä. Eso Seppänen saa eläkettä kahdesta parlamentista ja Yleisradiosta, jonka palveluksessa hän teki kirjoja sivuhommina. Suomalaisena parlamentaarikkona hän veti hyvät sivutulot Hymy-lehdeltä (Otava, silloinen Yhtyneet Kuvalehdet). Omista sijoituksistaan Seppänen on julkisesti kieltäytynyt kertomasta, koska ne ovat hänen mielestään yksityisasioita.
Ilmoita asiaton viesti
Eskohan on aina ollut kapitalisti vassarin vaatteissa, leipäpappi.
Ilmoita asiaton viesti