Eurooppa on parrakas akka

Professori Timo Vihavaisen uuden esseekokoelman nimi on Vanhan Venäjän paluu. Se on kirja, jonka soisi kuluvan suomalaisten poliitikkojen, erityisesti nuorehkojen avainministerien, kuten Alexander Stubbin ja Carl Haglundin, käsissä. Historian tuntemus ei taida olla nykypoliitikkojen vahva laji.

Ei tarvitse hyväksyä kaikkea mitä Venäjä tekee, mutta hyvä on ymmärtää taustoja. Vihavainen kirjoittaa, että nyt tarjotaan venäläisille Suurta Venäjää ja vedotaan isänmaallisuuteen viime vuosisadan alun pääministerin Stolypinin hengessä: "Te haluatte suuria mullistuksia, me haluamme suuren Venäjän."

Venäjällä uskotaan taas vahvasti slaavilaisten kansojen ylivertaiseen kulttuuriin. Slavofiilit ovat korkeassa kurssissa. Itsetuntoa nostatetaan propagandalla länttä vastaan. Lännenvastaisuuden lisäksi tärkeitä teemoja ovat Vihavaisen mukaan homofobia ja pedofilian vastustaminen.

Symboliksi lännen rappiosta kelpaa euroviisuvoittaja, parrakas nainen. Koko Eurooppa on parrakas akka, kuuluu halventavaksi tarkoitettu määritelmä, jonka esitti venäläisessä tv-ohjelmassa tunnettu päätoimittaja.

Vihavainen ymmärtää venäläisiä, koska "kulttuurin nimellä kulkevissa esityksissä tarjoillaan Euroopassa ja Amerikassa nykyään kaikenlaisia helppohintaisia tekeleitä, joiden ottaminen vakavasti osoittaisi vain huumorintajun puutetta".

Professori Timo Vihavainen kuuluu suomalaisten Venäjä-asiantuntijoiden eturiviin. Hän vetää historiallisia pitkiä linjoja ja hänellä on myös kanttia kulkea valtavirran poliittisia pintaliitäjiä ja ns. asiantuntijoita vastaan.

"Hysteerinen kohkaaminen Venäjän uhasta ja krampinomainen turvaaminen sotilaalliseen liittoutumiseen on älyllisesti helppohintaista käytöstä, joka sopii vanhoille änkyröille ja iltapäivälehdille, mutta ei vastuunalaisille päättäjille. Siinä myydään sotiemme henkinen perintö laihasta hernekeitosta", Vihavainen kirjoittaa.

Jos Suomi olisi Naton jäsen, me saisimme kunnian istua joissakin pöydissä Brysselissä, mutta missä me istuisimme Venäjällä, Vihavainen kysyy. "Olisiko suurikin kunnia, ettemme enää olisi mikään erikoistapaus tai peräti kummajainen, kuten sanovat ne, jotka eivät ole Suomen historiasta mitään oppineet."

Professori kehottaa rauhallisuuteen, vaikka kitkaa Suomen ja Venäjän suhteisiin saattaa syntyä myös syistä, joihin itse emme voi vaikuttaa EU:n pakotteiden vuoksi. "Voi olla, että Putin ansaitsisi turpaansa, mutta me voimme vain menettää, jos säntäämme eturiviin sitä vaatimaan."

Jos Vihavainen olisi poliitikko, hänet olisi ajat sitten leimattu suomettuneeksi menneisyyden mieheksi, joka liikkuu harmaalla alueella. Vaikka ei olisi Vihavaisen kanssa samaa mieltä, kirja kannattaa lukea. Tieto lisää paitsi tuskaa myös ymmärrystä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu