Onneton Aatos ja ihana itsesääli

Kun luin Leena Liukkosen kirjan Aatos Erkosta (1932-2012), tulin siihen tulokseen, että Jörn Donnerin pitäisi tehdä elokuva Erkosta. Nythän Donnerilla on aikaa, kun tarina Armi Ratiasta on juuri valmistunut.

Liukkosen kirja voisi olla Erkko -elokuvan käsikirjoituksen pohjana. Kirja perustuu Liukkosen kymmenkunta vuotta kestäneeseen kanssakäymiseen Erkon kanssa 2000-luvulla: tapaamisia, autoajeluja, kirjeenvaihtoa, sähköposteja.

Liukkosella on ollut käytössään myös ruotsalaisen Anna Belfragen Tukholmassa nauhoittamat haastattelut, joita on noin kymmenen tuntia.

Erkko-elokuvan tunnuslauseeksi valitsemme Aatoksen oman huudahduksen: Itsesääli on ihanaa! Aatoksen rooliin sopisi esimerkiksi Oiva Lohtander.

Helpottaakseni Donnerin tulevia töitä, olen laatinut Liukkosen kirjan pohjalta elokuvan alkukohtauksen. Repliikit on poimittu lähes sellaisenaan kirjasta; taiteellista vapautta on käytetty harkitusti.

Aatos ja Leena ovat päämäärättömällä autoretkellä keskellä uusimaalaista peltomaisemaa. Aatos ajaa ja pitää pitkää yksinpuhelua onnettomasta elämästään. Leena haluaa vaihtaa puheenaihetta.

Leena: Aatos, miksi sinä haluat olla kanssani?

Aatos: Älä kysy, älä kysy. Sinä olet niin erilainen kuin kaikki muut naiset. Sinä suhtaudut minuun luonnollisesti. Kukaan muu ei ole saanut minua puhumaan itsestäni ja asioistani niin kuin sinä.

Leena hämmentyneenä: Voi Aatos, haaveiletko vielä jostakin?

Aatos: Kyllä vaan, haluaisin olla omassa rauhassani vaatimattomassa huvilassa meren rannalla. Siellä pitäisi olla puuhella ja pieni vene kalastamista varten. Ketään en sinne haluaisi.

Leena: Enkö minäkään saisi tulla sinne?

Aatos: No, totta kai, jos joskus haluaisit tulla, siellä voisi viettää ulkoilmaelämää merellä, nukkua ja kirjoittaa omaan tahtiinsa niin paljon kuin haluaisi.

Alkukohtaus päättyy, kun Aatos ajaa auton Tuusulan lottamuseon pihaan. Leena ja Aatos nousevat autosta ja menevät kahville.

Leena Liukkosen kirja pönkittää myyttiä Erkosta mystisenä miehenä, vaikka moneen kertaan vakuutetaan, että myyttiä ei ole tarkoitus rakentaa. Erkko itsekin taisi osallistua tietoisesti myytin rakentamiseen, kun hän kertoi surkeasta elämästään kahdelle naiselle, ruotsalaiselle Annalle ja suomalaiselle Leenalle. AE antoi naisille vapaat kädet aineiston käyttämiseen.

Liukkosen kirja on kyökkipsykologiaa tulvillaan, mutta saamme tietää myös paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten sen, että Aatos ei koskaan ollut onnellinen eikä pitänyt kuutamosta.

Erkkologeille Liukkosen opus on arvokas lähdeteos sitten kun Aatos Erkosta tehdään oikea elämäkerta. Nähtäväksi jää, toteutuuko Aatoksen Leenalle esittämä toive: "Ota minut sellaisena kuin olen, yritykset tehdä jotakin minusta ovat turhia.”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu