Sukulaismies läpimurron kynnyksellä

Olin lukenut kaksi Philip Teirin, 34, kirjaa, kun minulle paljastui, että hän on sukulaiseni. Tämän järisyttävän paljastuksen teki kirjailija itse. Philip on syntynyt Pietarsaaressa, mutta asuu nyt Helsingissä.

Luin marraskuussa 2013 Teirin romaanin Talvisota (Otava 2013). Luulin ensin, että kirja käsittelee oikeaa talvisotaa, mutta se olikin avioliittoromaani ja tapakomedia suomenruotsalaisesta älykköperheestä.

Panin romaanista lyhyen maininnan Twitteriin ja kehaisin, että Talvisota on tavallista ihmissuhdehömppää parempi kirja. Philip huomasi merkittävän lausuntoni ja viestitti: ”Ollaanko muuten sukua? Hyytiset Lappajärveltä?”

Kävi ilmi, että kirjailijan äidin äiti on nimeltään Liisa Hyytinen. Minun isäni äidin nimi taas oli Adolfina Hyytinen. Sukuekspertit selvittivät nopeasti, että isoäitini Adolfina ja Liisan isoäiti Sofia Hyytinen olivat sisaruksia.

Philip Teir kirjoittaa ruotsiksi. Häneltä on ilmestynyt kolme kirjaa: ensin runokokoelma, sitten novelleja (Donner-ryhmä ja muita novelleja, Otava 2011) ja viimeksi esikoisromaani Talvisota. Novellit ja Talvisota on suomennettu.

Kirjoitin novellikokoelmasta kolme vuotta sitten Facebookissa, että kyseessä ei voi olla huono kirjailija, kun ensimmäinen novelli alkaa seuraavasti: ”Olin irtisanoutunut työstäni radiossa pari kuukautta aiemmin, kun minut otettiin syyttömänä kiinni Jörn Donnerin työhuoneeseen murtautumisesta.”

Huipensin arvioni: ”Alkulauseen ansiosta minäkin kirjan kirjastosta lainasin. Kaiken kaikkiaan erinomainen proosaesikoinen!” Ottakaa huomioon, että en tiennyt vielä silloin, että kyseessä on sukulaismies.

Philip Teir on paitsi todellisen kansallisen myös kansainvälisen läpimurron kynnyksellä. Talvisota on julkaistu myös Ruotsissa, Englannissa ja Saksassa.

Selasin netistä arvioita Teirin kirjoista enkä juuri kielteisiä kritiikkejä löytänyt. Hesarin kirjallisuustoimittaja Antti Majander listasi aikoinaan sekä novellikokoelman että Talvisodan potentiaaliseksi Finlandia-palkintoehdokkaaksi, mutta ehdokkuudet menivät sivu suun.

Jotakin nuoren miehen arvostuksesta kertoo sekin, että jo novellikokoelma ilmestyi samanaikaisesti sekä ruotsiksi että suomeksi. Se on harvinaista.

Philip Teirillä saattaa olla myös hallinnollisia kykyjä, koska hänet valittiin kuusi vuotta sitten vain 28-vuotiaana Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen päälliköksi. Siitä tehtävästä hän jäi vapaaksi kirjailijaksi vähän aikaa sitten.

Sukulaisia ei viitsi kehua liikaa, jotta eivät ylpisty. Pitäkäämme kuitenkin miestä silmällä, jotta pääsemme ajoissa siivelle nauttimaan hänen menestyksestään. Ja jos toisin käy, voimme yhdessä todeta: se on sukuvika, kun suksi ei luista.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu