Chagallin lehmätkin lentävät

Viikonloppuna avattiin Brysselissä Belgian kuninkaallisessa taidemuseossa Marc Chagallin (1887-1985) taiteen suurkatselmus. Olen kuvataiteen asiantuntija sillä itsevarmuudella, minkä täydellinen tietämättömyys antaa, joten voin esittää varmoja mielipiteitä näyttelystä.

Kävin näyttelyssä heti avajaispäivänä. Suosio oli suuri, joten jonkin verran joutui jonottamaan, mutta museo on niin suuri, että sinne uppoaa isokin väkimäärä.

Se on ainakin varmaa, että tämä Chagallin retrospektiivinen näyttely on yksi parhaista, joita olen koskaan nähnyt. Ja olen sentään nähnyt Picassoa, Matissea, Gauguinia, Antti Ojalaa, Nanna Sutta ja Nelimarkkaakin monessa polvessa.

Brysselissä Chagallin töitä on haalittu eri puolilta maailmaa ja kokoon on saatu yli 200 taideteosta. Näytteillä on varhaisia töitä jopa vuodelta 1908 ja myöhäisimmät ovat 1980-luvulta. Näyttelystä saa kokonaiskuvan Chagallin taiteellisesta urasta. Hän on eittämättä yksi 1900-luvun suurimmista mestareista.

Chagallin uskonnolliset juuret, juutalainen tausta, näkyvät maalauksista erityisen hyvin, samoin venäläinen kausi. Chagall syntyi Valko-Venäjällä, Vitebskissä, asui sitten mm. Pariisissa, Berliinissä ja Yhdysvalloissa. Loppuelämänsä hän vietti Etelä-Ranskassa Nizzan lähellä Saint-Paul de Vencessä, missä kuoli 97-vuotiaana. Siellä on hänen hautansa.

Chagallin maalaukset ovat usein värikkäitä. Niissä on paljon eläimiä: lehmiä, kukkoja, vuohia ja lentäviä sillejä. Ihmisetkin lentävät. Myös itseään ja perheenjäseniään Chagall maalasi.

Taiteilija pystyy mihin vain. Hänen ei tarvitse jossitella ja kysyä, että voivatko lehmät lentää. Ne lentävät. Chagallin maalauksista tulee hyvälle tuulelle.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu