Kuka hullu haluaa poliitikoksi?
Demokraattisessa menossa lähtökohta on yleensä se, että politiikka on aina väärää ja poliitikot huonoja. Siksi onkin yllättävää lukea kahden nuorehkon toimittajan ymmärtäväistä kirjaa politiikasta (Ville Blåfield – Reetta Räty: Kuka hullu haluaa poliitikoksi? Teos 2015). Kysymys on ajankohtainen ja aiheellinen juuri nyt eduskuntavaalien alla.
Kirja perustuu haastatteluille. Se on helppolukuinen kunnianosoitus politiikan puurtajille. Se käy myös opaskirjaksi poliitikon uraa suunnitteleville. Kirjan perusteella poliitikon osa ei ole kadehdittava:
”Kuka hullu haluaa kuulla aamusta iltaan olevansa kyvytön, typerä, hidas, päättämätön, historian huonoin, väärässä, tuhoamassa kaiken hyvän maailmasta?”
Kaikesta huolimatta moni haluaa. Pitkin kirjaa esitetään kysymys, hakeutuvatko kansakunnan parhaat voimat politiikkaan ikään kuin jossain piilossa olisi ylivertaisia parhaita voimia. Samalla kysytään, kenelle politiikka sopii?
Eduskuntatyö vaatii pitkäjänteisyyttä, päätöksenteko on hidasta. Ratkaisut ovat monien mielestä usein vesitettyjä kompromisseja. Tässä myllyssä pikavoittoja tavoittelevat sooloilijat eivät menesty.
Kirjan haastattelut ovat paljastavia. Pettyneimpiä politiikkaan tuntuvat olevan omiin ylivertaisiin kykyihinsä uskovat (Mikael Pentikäinen, Osmo Soininvaara) tai pikku kohuihin kompastuneet (Sampsa Kataja, Stefan Wallin). Isot kohut eivät ole vieneet esimerkiksi Ilkka Kanervan tai Antti Kaikkosen uskoa politiikkaan.
Osmo Soininvaara on viisas mies, mutta jos politiikassa ylentää itsensä muiden yläpuolelle, käy huonosti. Soininvaara siteeraa mielellään puoluetoverinsa Minerva Krohnin viisautta onnellisen elämän salaisuudesta: Stay away from the idiots. Pysy kaukana idiooteista. Tällä asenteella ei vaalitoreilla pärjää.
Mikael Pentikäisen nyreä suhtautuminen politiikkaan eurovaalien jälkeen yllättää. Kampanjointi oli hänelle suuri pettymys: ehdolla oleminen oli raskasta, rahan kerääminen epämiellyttävää, äänestäjien mielistely vastenmielistä.
Heti vaalien jälkeen Pentikäinen piti ehdokkuutta jopa elämänsä virheenä. Usko omiin kykyihin oli kova. Pettynyt mies lausui tällaisenkin viisauden: ”Politiikka ei ole tervettä, jos sitä tekevät vain poliitikot.” Jos ei halua olla poliitikko, ei pidä pyrkiä poliittisiin tehtäviin.
Menestyneillä poliitikoilla on varaa olla suurpiirteinen. Kirjan perusteella presidentti Halonen on sisäistänyt hyvin demokratian olemuksen. Hän ei yhdy turhautuneiden kansanedustajien valituksiin vallan vähäisyydestä vaan muistuttaa: ”Se on demokratian periaate! Se, ettei joku Halonen yksin päätä asioista. Se, miten vähäinen on yksittäisen ihmisen valta.”
Turhautuneille kansanedustajille Halonen siteeraa äitinsä viisautta: sisätyö, eikä kukaan uhkaa henkeä. Mitä siinä valitat?
Poliitikot ovat jotenkin kadonneet, nyt on heidän tilalleen tullut sellaisia henkilöitä, joita ennen kutsuttiin pyrkyreiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ytimessä on, ettei ymmärretä, mitä politiikka on. Se on yhteisten asioitten hoitamista, jota tekevät luottamushenkilöt.
Politiikka EI VOI olla ammatti. Suomen ongelma on meille pesiytyneet ammatti-yhteistenasioidenhoitoajat. Näistä pitää päästä eroon ja valita tilalle taas luttamushenkilöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Aina särähtää korvaan, kun Stubb puhuu, että ”tässä ammatissa…” Ja hän tekee sen usein.
Ilmoita asiaton viesti
Poliitikot saavat sen määrän arvostusta jonka he ansaitsevat.
Kansa saa niin hyvät poliitikot kuin se ansaitsee.
Molempien kannattaa petrata jos haluavat parempaa.
Ilmoita asiaton viesti
Peiliin katsomisen paikka kansanedustajilla. He ovat ylin päättävä elin suomessa.
Miksi he näpertelevät pikkuasioiden kimpussa?
Eivätkö he huomaa, että heidät syrjäytetään juuri noilla, jatkuvasti uusilla eteen kannetuilla asiakirjapinoilla, pikkuasioista!
Heittäisivät ylintä valtaa käyttävinä nuo paperit roskiin ja määräisivät virkamiehet valmistelemaan ja tuomaan oikeita, tärkeitä asioita päätettäväksi! Sitten kun luppoaikaa on, ottaisivat vasta sitten ne muut käsittelyyn.
Mutta, äly hoi älä jätä, voi tätä touhua.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, siis puhumaan päivät pääksytysten pehmoisia yleistä ilmapiiriä haistellen. Useimmiten vielä vailla mitään katetta.
Ilmoita asiaton viesti
Olivatko poliitikot ennen huomattavasti parempia vai oliko kansa toisen laista? Muistan kotoani puheita poliitikoista yleensä ja heidän näkemyksistään. Suhtautuminen oli usein arvostavaa. Moni nimi jäi mieleen. Mikä on vienyt arvostuksen? Sekö, että jokaisella on mahdollisuus heittää lokaa ja mustamaalata? Tuntuu, että kaikesta ja kaiksita pystytään löytämään kielteisiä puolia, ja jos ei muuten niin rivien väliin pistäen omat ennakkoluulonsa ja pettymyksensä.
Ilmoita asiaton viesti
Oliskohan niin että ennen johtajia katsottiin enemmän ylöspäin?
Kunnioitusta tuli jo pelkästä asemasta ilman tekoja
Ilmoita asiaton viesti
-EDIT-
Meni väärään kohtaan
Siirto
Ilmoita asiaton viesti
Totta ihmisiä kunnioitettiin toisin kuin nyt. Toki oli se kyllä myös melkoista tittelinhakuista aikaa. Muistan insinööri sen ja sen ja autonkuljettaja sen ja sen jne. Titteli nimen oheen. NO ehkä ei kaikkialla, mutta aika yleistä taisi olla.
Ilmoita asiaton viesti
Olisikohan niin, että ihmisten koulutustaso on noussut eikä ajattelua enää niin varauksettomasti ulkoisteta puolueelle. Kaikki soopa ei mene läpi.
Suuri liikkuvien äänestäjien määrä tekee ikipoliitikon jatkosta ehkä haasteellisempaa. Toisaalta äänestäjien poliittisen muistin lyhentyminen helpottaa tätä, kun hokkuspokkus kikkakolmosillakin paikka Arkadian-aurinkoon aukeaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Olisikohan niin, että ihmisten koulutustaso on noussut eikä ajattelua enää niin varauksettomasti ulkoisteta puolueelle. Kaikki soopa ei mene läpi. ”
Olisikohan niin, että tuossa on tärkein syy, miksi koulutus- ja opetusmäärärahoista jatkuvasti leikataan?
Ilmoita asiaton viesti
Uskon vahvasti myös tuohon koulutustason vaikutukseen
Kuin myös siihen että kansan tyhmentäminen voisi toimia
Taitaa kansansivistys olla isojen herrojen suurin virhe
Hyvähän heillä oli aikoinaan tarkoitus ja minä ainakin nostan hattua
Mahtaa näitä nykyisiä kismittää moinen
Ilmoita asiaton viesti
Eihän koulutuskesta leikkaamiseen nyt ihan tuollaisia taka-ajatuksia tarvita. Minusta on kyllä hiukan haettu perustelu. Kuitenkin mietin opetetaanko lapsia ajattelemaan. Ennenhän meidän piti osata toistaa se mitä oli opettaja sanonut. Muunkinlaisia näkemyksiä kirjoissa oli varmasti kuin mitä koululaisille tarjottiin. Nyt tarjonta on runsas ja siinä tarvittaisiin omaa ajattelua ja päättelyä ja kykyä tulkita ja luoda omaa arvomaailmaa, joka usein vielä on kotoa peritty ja sille pohjalle rakennettu koulutuksen tiedoin hieman jalostettu. Näin ei tämä maa nouse eikä kehity.
Ilmoita asiaton viesti
Jos joku on tekemässä päätöksiä jotka koskettavat kaikkia
On ehkä hieman turha kuvitella niiden päätösten miellyttävän kaikkia
Vaikka hyväksyn tehdyt päätökset vaihtoehtojen puutteessa
(He päättävät ja minä sovitan tekemiseni sen mukaan)
En minä niistä tietenkään riemuitse jos hankaloittavat elämääni
Jokainen on kriitikko nykyään
Minäkin
Ilmoita asiaton viesti
Vastaus otsikon kysmykseen: Jokainen, joka haluaa kunnon palkkaa tekemättä mitään.
En sitten tiedä, onko se niin kovin hullua: Ministerin kuukausipalkka 15 000 euroa, ja virkamiehet tekevät hommat ajattelua ja päätöksiä myöten.
Itselleni kelpaisi – ei taida onnistua.
Ilmoita asiaton viesti
Jos palkka on ainut motiivi, niin jääkööt rannalle. Niinhän se valitus 8000 palkasta jo osoitti, että kaikille ei riitä. Näin olisi karsittava ne pyrkyrit, joiden motiivin siivitys tulee rahasta ja niitä tuossa ehdokkaiden joukossa voi olla montakin. Siihen vastauksen saamisessa eivät vaalikoneet ehkä auta.
Ilmoita asiaton viesti