Naton salainen ase: Uuno Turhapuro

Kun puhutaan Natosta, ensimmäisenä ei tule mieleen Uuno Turhapuro. Mutta kun suomalaista Nato-keskustelua tarkastelee tarinoiden kautta, kuten Raimo Pesonen tekee uudessa kirjassaan (Nato hampaankolossa, Like 2015), sekin onnistuu.

Pesonen ymppää Nato-keskusteluun puoliväkisin niin Uuno Turhapuron kuin Saarijärven Paavon. Vanhat stereotypiat ja uskomukset ohjailevat Pesosen mielestä keskustelua. Paavon ja Uunon kautta kuvataan Suomea ja suomalaisuutta.

Uuno edustaa kirjailijan mielestä kavahdettavaa punaryssää: hän on viinaanmenevä, kiero, ahne, laiska ja likainen, mutta ikuisesti kieroudellaan ja hyvällä onnellaan pärjäävä ryssän stereotypia. Onko Uuno siis Naton salainen ase? Ei onnistu. Suomalaisethan rakastavat Uunoa.

Paavoa Pesonen kuvaa näin: ”Naapuriaan pyyteettömästi auttava mutta kivääriäkin kantava ja tarvittaessa veritekoihin kykenevä Saarijärven Paavo jatkaa elämäänsä myös unelmien ja toiveiden projektioina niissä kuvissa, joita Suomessa maalaillaan Natosta.”

Toivottavasti pysyitte kärryillä. Minä putosin jo. Joskus tuntuu, että kirjailija yrittää vähän liikaa.

Nato-keskustelun taustalla kummittelee Pesosen mielestä ryssäviha heimosoturi Erkki Räikkösen hengessä: Ryssästä saa puhua vain hammasta purren.

Pesonen vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Kovin paljon faktatietoa kirjassa ei ole jäsenyyden puolesta eikä sitä vastaan. Pääosassa ovat tunteet ja tarinat. Se on outoa meille, joille toitotetaan, että päätökset on tehtävä järjellä eikä tunteella.

Olisi ollut hyvä, jos kirjailija olisi noudattanut omaa ohjettaan, jonka mukaan helposti myytävän tarinan on oltava yksinkertainen.

Keskustelu Suomen poliittisesta liikkumavarasta on mielenkiintoista. Paasikiven ja Kekkosen keskeinen tavoite oli liikkumavaran laventaminen. Kataisen-Stubbin hallituksen ohjelmaan kirjattu Nato-lauseke taas kavensi Suomen liikkumavaraa. Ei harkita jäsenyyttä tällä vaalikaudella.

Samat henkilöt, jotka arvostelevat hallitusohjelman Nato-linjausta, usein kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Kirjailija Pesosen mielestä jäsenyys kuitenkin kaventaisi olennaisesti Suomen poliittista liikkumavaraa: Nato toisi enemmän turvattomuutta kuin turvallisuutta ja lisäisi vastakkainasettelua Euroopassa.

Julkisessa keskustelussa Venäjän näkökulman huomioon ottaminen ei ole ollut suosittua. Siinä saa helposti leiman otsaansa. Siksi presidentti Niinistön taannoiset lausunnot kuulostavat tuoreilta, vaikka ovatkin itsestäänselvyyksiä: ”Jos Suomi hakisi Natoon, se heiluttaisi aika lailla Venäjä-suhdettamme. Ei meidän kannata ajatella ollenkaan niin, että on yhdentekevää, missä väleissä me Venäjän kanssa olemme.”

Suomen Nato-jäsenyyden ajaminen on median ja eliitin projekti. Pesonen antaakin kyytiä medialle ja kirjoittaa, että käytännössä yhtä totuutta julistava media on kelvoton jäänne menneisyydestä. Hän epäilee, että suomalaismedian Venäjä-hysteria on ehkä vastareaktio hyvien naapurisuhteiden pakollisen korostamisen aikakauteen.

Jos joku tietää, ovatko kansalaiset tyhmiä vai viisaita, kun enemmistö vastustaa yhä Suomen Nato-jäsenyyttä, kertokoon sen minulle. Minä en vielä tiedä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu