Naton salainen ase: Uuno Turhapuro
Kun puhutaan Natosta, ensimmäisenä ei tule mieleen Uuno Turhapuro. Mutta kun suomalaista Nato-keskustelua tarkastelee tarinoiden kautta, kuten Raimo Pesonen tekee uudessa kirjassaan (Nato hampaankolossa, Like 2015), sekin onnistuu.
Pesonen ymppää Nato-keskusteluun puoliväkisin niin Uuno Turhapuron kuin Saarijärven Paavon. Vanhat stereotypiat ja uskomukset ohjailevat Pesosen mielestä keskustelua. Paavon ja Uunon kautta kuvataan Suomea ja suomalaisuutta.
Uuno edustaa kirjailijan mielestä kavahdettavaa punaryssää: hän on viinaanmenevä, kiero, ahne, laiska ja likainen, mutta ikuisesti kieroudellaan ja hyvällä onnellaan pärjäävä ryssän stereotypia. Onko Uuno siis Naton salainen ase? Ei onnistu. Suomalaisethan rakastavat Uunoa.
Paavoa Pesonen kuvaa näin: ”Naapuriaan pyyteettömästi auttava mutta kivääriäkin kantava ja tarvittaessa veritekoihin kykenevä Saarijärven Paavo jatkaa elämäänsä myös unelmien ja toiveiden projektioina niissä kuvissa, joita Suomessa maalaillaan Natosta.”
Toivottavasti pysyitte kärryillä. Minä putosin jo. Joskus tuntuu, että kirjailija yrittää vähän liikaa.
Nato-keskustelun taustalla kummittelee Pesosen mielestä ryssäviha heimosoturi Erkki Räikkösen hengessä: Ryssästä saa puhua vain hammasta purren.
Pesonen vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Kovin paljon faktatietoa kirjassa ei ole jäsenyyden puolesta eikä sitä vastaan. Pääosassa ovat tunteet ja tarinat. Se on outoa meille, joille toitotetaan, että päätökset on tehtävä järjellä eikä tunteella.
Olisi ollut hyvä, jos kirjailija olisi noudattanut omaa ohjettaan, jonka mukaan helposti myytävän tarinan on oltava yksinkertainen.
Keskustelu Suomen poliittisesta liikkumavarasta on mielenkiintoista. Paasikiven ja Kekkosen keskeinen tavoite oli liikkumavaran laventaminen. Kataisen-Stubbin hallituksen ohjelmaan kirjattu Nato-lauseke taas kavensi Suomen liikkumavaraa. Ei harkita jäsenyyttä tällä vaalikaudella.
Samat henkilöt, jotka arvostelevat hallitusohjelman Nato-linjausta, usein kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Kirjailija Pesosen mielestä jäsenyys kuitenkin kaventaisi olennaisesti Suomen poliittista liikkumavaraa: Nato toisi enemmän turvattomuutta kuin turvallisuutta ja lisäisi vastakkainasettelua Euroopassa.
Julkisessa keskustelussa Venäjän näkökulman huomioon ottaminen ei ole ollut suosittua. Siinä saa helposti leiman otsaansa. Siksi presidentti Niinistön taannoiset lausunnot kuulostavat tuoreilta, vaikka ovatkin itsestäänselvyyksiä: ”Jos Suomi hakisi Natoon, se heiluttaisi aika lailla Venäjä-suhdettamme. Ei meidän kannata ajatella ollenkaan niin, että on yhdentekevää, missä väleissä me Venäjän kanssa olemme.”
Suomen Nato-jäsenyyden ajaminen on median ja eliitin projekti. Pesonen antaakin kyytiä medialle ja kirjoittaa, että käytännössä yhtä totuutta julistava media on kelvoton jäänne menneisyydestä. Hän epäilee, että suomalaismedian Venäjä-hysteria on ehkä vastareaktio hyvien naapurisuhteiden pakollisen korostamisen aikakauteen.
Jos joku tietää, ovatko kansalaiset tyhmiä vai viisaita, kun enemmistö vastustaa yhä Suomen Nato-jäsenyyttä, kertokoon sen minulle. Minä en vielä tiedä.
Koska en kauheasti politikoinnista ymmärrä, on vaikeaa tunkea lusikkaansa keskusteluihin aiheesta Nato ja Suomi. Mutta toisaalta, eivät näytä kauheasti ymmärtävän poliitikotkaan asioista, joista päättävät. Koska on pitkäperjantai, tylsää ja sataa räntää, kommentoin tähän jotakin.
Olen viime aikoina ajatellut että tämä kiehuva aikakausi laman ja uhittelun kourissa on jonkin kaaoslain aikaansaama pyörähdys – mitä ei voi välttää. Vaikka poliitikot osaisivatkin ajatella asioita.
Ilman Uunoakin voi tässä tilanteessa nähdä jotain Uunomaisia piirteitä, Venäjän kannalta. Putin uunottaa kansaansa uskomaan että Venäjän on nyt oltava aseistettu päästä varpaisiin, koska Nato on kuin muumien Haisuli, se irvailee ilkeästi ikkunan alla. – Miksi Venäjä(n johto) muuten törsäisi valtavat määrät rahaa ja varojaan aseistukseen ja näyttäviin sotilasoperaatioihin?
Olen vakaasti siinä uskossa, ettei kukaan haluaisi valloittaa Venäjästä yhtään neliömetriä, edes neliösenttiä, ketä kiinnostaa edes ajatella jotakin Venäjän valloitusta? Ihan utopistista minun päänupissa ajateltuna. – Hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa, heidän asehössötyksensä ja esityksensä ja mahtailunsa (siis Venäjän johdon, Venäjän älymystöllä ei ole näiden asioiden kanssa tekemistä). (Mutta koska minkään maan älymystöllä olisi mitään tekemistä maan johdon kanssa?)
Älyköt pakenevat kuulema kotimaastaan, Uunojen tieltä. Olen lukenut venäläistä kirjallisuutta, kuunnellut venäläistä klassista musiikkia, kuvittanut jopa venäläisen kirjailijan esikoisteoksen kannen – ja vain venäläinen upea taidemaailma on syy siihen miksi olen yrittänyt sukeltaa venäläisyyteen yhtenä kulttuurin kehtona.
…Venäjän Uunomainen johto ei näe omia rikkauksiaan nimenomaan luovuuden saralla, he näkevät vain uhkakuvia. Ehkä valtaapitävät ovat katsoneet liikaa amerikkalaisia agenttielokuvia 70 luvulta. Ja siksi katsovat asiakseen puolustautumisen ja hyökkäilyn… Varmastikaan nykyisen Venäjän johdossa työskentelevät eivät ole lukeneet maanmiehiensä parhaita klassikoita, kuunnelleet parhaiden säveltäjiensä musiikkia tai katsoneet balettia Moskovassa, ainakaan ajatuksen kanssa. He vain poseeraavat jäykissä puvuissaan ylisuurien seinien edessä ja häluavat näyttää tärkeiltä. Taiteenlajiksikin sitä voisi kai kutsua, on taiteilua pysyä elossa Kremlissä.
…Miksi venäläiset eivät lopeta känkkäränkkänä olemistaan, miksi he eivät opettele myymään omaa upeaa kulttuuriaan, balettia, konsertteja ja taidettaan? Heidän luontonsakin olisi upea matkailukohde, sillä vaikka meille näytetään niitä kaameita teollisuusalueita uutiskuvissa (sielläkin on ihmisiä jotka haluavat suojella luontoa, Uuno-politiikka vain tekee heidän työnsä hyvin vaikeaksi), on siellä aivan upeita museoita ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Jos olisi ryhmämatkoja joenuomiin, mistä on löydetty mammutin luita tai simpukkafossiileja, lähtisin heti. Mutta näissä oloissa en uskalla ajatellakaan semmoista…
Jos Nato on Venäjän silmissä joka paikkaan nenänsä tunkeva Haisuli, on se itse vissiin Mörkö, eikä sittenkään Uuno. Kaikki siinä seassa ovat aivottomia hattivatteja (ei-natolaiset), joita ilmeisesti pitäisi sitten näiden kahden pelottelijan pitää jotenkin järjestyksessä ja komennossaan. Suomi käyttäytyy kuin hätääntynyt Nipsu, säntäilee päättömästi sinne tänne, ei ihme että Mörkökin hermostuu, eihän Nipsuun voi luottaa.
…Jos Suomi olisi Nuuskamuikkunen, se olisi itsenäinen, luotettava ja harkitseva, oman tyylinsä tunteva. Minä kuulun Nuuskamuikkuspuolueeseen. Mutta eihän semmoista olekaan, kun Nuuskamuikkunen ei perusta semmoisista.
Ilmoita asiaton viesti