Elämää ja erotiikkaa

Kun puhutaan Milan Kunderasta, ei voi erottaa toisistaan elämää, politiikkaa ja erotiikkaa. Näillä teemoilla juuri 86 vuotta täyttänyt Kundera leikittelee myös uudessa kirjassaan (Merkityksettömyyden juhla, Siltala 2015). Keskeisessä osassa ovat naisen napa, Stalin tovereineen ja hyväntuulisuuden ylistys.

Pariisilaistunut tsekki on edelleen hyvässä iskussa, vaikka ei tässä pienoisromaanissa parhaiden kirjojen (Olemisen sietämätön keveys, Elämä on toisaalla, Pila) tasolle päästä. Mestarismies osaa kirjoittaa kiinnostavasti niin aidasta kuin aidanseipäistä. Kirja, jossa on vain 128 sivua, on kuin esseen ja romaanin välimuoto.

Kundera on lumoutuneena pannut merkille, että erityisesti nuorilla naisilla on tapana kulkea julkisesti napa paljaana. Ennen naisen eroottisessa vartalossa kultaisia kohtia olivat sääret, pakarat ja rinnat. ”Kunnes eräänä päivänä tajusin, että mukaan on luettava vielä neljäs: napa”, yksi kirjan henkilöistä sanoo. Tämän mullistuksen merkitystä pohditaan ja tullan siihen johtopäätökseen, että yksilöllisyys on illuusio. Kaikilla on suunnilleen samanlainen napa.

Suomessa vietetään juuri nyt eduskuntavaalien alla syyttelyn, syyllistämisen ja tuomiolle vetämisen riemujuhlaa. Hyväntuulinen huumori loistaa poissaolollaan.

Otetaan Kundera avuksi ja pohdiskellaan hyväntuulisuutta. Meitä ympäröivän merkityksettömyyden tunnustaminen on Kunderan mielestä avain viisauteen ja hyväntuulisuuteen.

Merkityksettömyyttä on kaikkialla. Mieltä vailla voidaan olla niin taistelu- kuin vaalikentillä, sekä kokkareilla että metsästysretkillä. Eräänlaisia merkityksettömyyden merkkejä ovat kirjan kuvaukset Stalinin peltopyyn metsästyksestä ja coctail-tilaisuuden rituaalit soidinmenoineen.

Kundera on nostanut kätensä pystyyn. Kun maailmaa ei voi mullistaa tai uudistaa eikä onnetonta etenemistä pysäyttää, on vain yksi vastarinnan muoto: maailmaa ei pidä ottaa vakavasti.

Kirjan Ramon opastaa Hegelin tyyliin: ”Vasta äärettömän hyväntuulisuuden korkeuksista voit tarkastella alapuolellasi leviävää ihmisten ikuista typeryyttä ja nauraa sille.”

Avoimeksi jää kuitenkin kysymys, miten hyväntuulisuuden voi löytää. Yksi vaihtaa jatkuvasti tyttöystäviä, jotta ei ikävystyisi: ”Kuten tiedät, mikään ei ole pahempaa kuin ikävystyminen. Siksi vaihdan tyttöystäviä. Ilman sitä ei löydy hyväntuulisuutta.”

Jotenkin Kundera onnistuu istuttamaan Stalinin matelevine tovereineen kirjaansa ilman että se häiritsee. Kun Molotov kuiskii Stalinille, että ne aikovat kaataa sinun patsaasi, Stalin ärähtää:

”Sellaista kutsutaan unelman lopuksi! Kaikki unelmat loppuvat aikanaan. Se on yhtä odottamatonta kuin väistämätöntäkin. Ettekö te moukat sitä tienneet?”

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu