Ennen kuin kaikki muuttuu

Ennen kuin kaikki muuttuu ei ole viittaus eduskuntavaalien kampanjointiin vaan Taina Latvalan kertomuskokoelman nimi (Otava 2015). Se kertoo niistä iloista ja suruista, joita nuori nainen kohtaa aikuistumisen tiellä.

Kirjan alku on aina tärkeä. Se voi joko houkuttaa lukemaan tai karkottaa lukemasta. Taina Latvala aloittaa uuden kirjansa näin: ”He kävelevät kuumalla asfaltilla, sormet toistensa lomassa kuin taipuneina rukoukseen. Heinäkuu tuoksuu nurmikolta ja nuorilta naisilta, linnut laulavat suruista joita he eivät vielä tunne.”

Taina Latvala osaa kirjoittaa kaunista suomea. Hänen tyylinsä on konstailematonta ja yksinkertaista, mutta ei tylsää. Hän tietää, että tarinan juju on yksityiskohdissa.

Nuo alun lauseet ja kirja muutenkin vahvistavat käsitystä, jonka mukaan Taina Latvala on yksi nuoren polven lahjakkaimmista kirjailijoista. Hänellä on oma ääni, joka erottuu massasta. Hänen tarinansa ovat usein huumorin sävyttämiä, surumielisiä. Pohjalaistyttö tarkkailee sivullisena helsinkiläistä elämänmenoa.

Vaikka en varmastikaan kuulu Latvalan lukijoiden ydinryhmään, minun oli ikäerosta huolimatta helppo samaistua kirjan tunnelmiin: ulkopuolisuus, huumori, surumielisyys ja yksinäisyys joukkojen keskellä eivät sukupuolta tai ikää kysele.

Jostain syystä pidin erityisesti luvusta Kissan yksityisyys. Siinä kirjailija irvailee taidokkaasti, miten kertoja joutui poliisin kynsiin, kun häntä epäiltiin kissan yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisestä. Taustalla on vakava asia (yksityisyyden suoja), mutta jos viranomaiset ottavat kaiken tosissaan, se voi johtaa järjettömyyksiin. Kafkamainen tarina naisesta joka muuttui kissaksi!

Osaan kuvitella paikat ja monet henkilötkin, joista Latvala kirjoittaa. Isä on tässäkin kirjassa keskeisessä roolissa, kuten aiemminkin Tainan tuotannossa. Suorastaan riipaiseva on luku Keskeneräinen, joka päättyy isän kuolemaan: ”Minusta tuntuu, että kaikki oli jäänyt kesken hänen elämässään; oli niin paljon mitä hän olisi vielä halunnut tehdä.”

Kiinnostustani Taina Latvalan tuotantoon lisää se, että tunsin hänen isänsä. Olimme yhden vuoden lukiossa jopa samalla luokalla.

Sain tämän uutuuskirjan yllättäen netistä HelMet -systeemin kautta sähkökirjana eilen (9.4.2015), vaikka kirja ei taida olla vielä edes kaupoissa. Ajan hermolla siis ollaan. Kiitos hyvälle kirjastolle!

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu