Metri juostu ja eväät syöty

Jaaha, metri juostu ja eväät syöty, sanoo 1500 metrin lähtölaukauksen jälkeen ikämies Martti. Siihen tiivistyy Jussi Seppäsen kertomuskokoelman (Kymmenottelu, WSOY 2015) ydin, kun viisi seitsemänkymppistä miestä ampaisee 10-ottelun viimeiseen lajiin 1500 metrin juoksuun.

Kertomuksen luvun Seppänen on nimennyt kuoleman kierrokseksi ja sitä se näille ikämiehille onkin. Kuolemankierros alkaa Seppäsen mukaan 700 metristä ja jatkuu 1100 metriin, siis toiseksi viimeinen kierros ja kymmenottelun hirvittävin asia. ”Sen jälkeen helpottaa taas, koska viimeisen kierroksen jaksaa aina.”

Mutta Paavo ei tällä kertaa jaksa. Hän lyyhistyy kesken kaiken, ambulanssi tilataan ja Paavo viedään sairaalaan. Hetken harkittuaan muut päättävät juosta kisan kaikesta huolimatta loppuun: ”Paavolle jäisi tosi tympeä fiilis, jos ei juostaisi loppuun.”

Jussi Seppäsen esikoisteos on erilainen urheilukirja. Se on rakennettu 10-ottelun lajien mukaan. Kirja on selkeästä rakenteestaan huolimatta hieman hajanainen. Seppänen kirjoittaa useimmiten muusta kuin urheilusta ja sitten kesken kaiken ikään kuin hätkähtää, että tämähän on urheilukirja, ja panee muutaman urheilullisen viittauksen.

Kirjan motoksi Seppänen on jostakin poiminut Tommi Evilän viisauden: ”Sanoja ilman tekoja. Kuka tahansa pystyy siihen.” Kirjan parhaita lukuja onkin pituushyppyyn keskittyvä luku, jossa neljä miestä muistelee Evilän MM-pronssia juhannusaamuna klo 5.20 ja päättää lähteä hyppäämään pituutta Eläintarhan kentälle. Sattuu kaikenlaista.

Muutama urheilun huippuhetki on kuvattu omintakeiseen tyyliin. Sellainen on esimerkiksi Kimmo Kinnusen MM-kulta Tokiossa 1991. Asiantuntijana on isä-Jorma, jota Kari Mänty haastattelee televisiossa. Saamme tietää senkin, miksi naiset heittävät huonosti keihästä:

”Mutta lantio ei saa antaa periksi! Siksi naiset heittävät huonosti. Niillä on joustava ja pyöreä lantio. Ei semmoisella lantiolla keihästä heitetä. Ei Heli Rantanen eikä kukaan muukaan nainen. Kuvittele, jos äitisi heittäisi keihästä.”

Urheiluhulluus voi johtaa todelliseen hulluuteen. Seppänen kertoo miehestä, joka yrittää elää niin, että voi joka vuosi ylittää riman korkeudessa oma ikä plus metri. Seiväshyppy-luvussa yksi lakaisee Huopalahden aseman ulkoportaita askelma kerrallaan alhaalta ylöspäin edeten ja toinen kiipeää valomainostorniin logojen kirjaimia pitkin. Urheilu on mieletöntä. Kauko Röyhkäkin saa osansa, kun eräs nainen kostaa hänelle pieleen menneen elämänsä.

Kymmenottelussa kirjailija Seppäsen askel sopi aika hyvin lankulle, vaikka ihan nappisuoritusta ei vielä tullutkaan. Nuori mies ehtii hioa kuntoaan niin, että seuraavalla kerralla häntä voidaan jo verrata Juhani Peltoseen ja Elmoon, Tuomas Kyröön ja Miika Nousiaiseen, joiden vanavedessä hän yltää kirkkaasti pistesijoille, joskaan ei aivan mitalipallille.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu