Kaj Korkea-aho – tulevaisuuden mies

Tänään (8.9.) on kansainvälinen lukutaidon päivä. Suomessakin tempaistaan useilla paikkakunnilla lukemisen puolesta klo 16-16.15. Ihmiset kokoontuvat julkisesti lukemaan mielikirjojaan. Tempaus on osa Kirjan vuotta 2015 (www.kirjanvuosi.fi).

Minäkin luen! -tempaukseen osallistun esittelemällä uuden kirjailijan, jonka juuri julkaistun teoksen luin (Kaj Korkea-aho: Paha kirja, Otava 2015). Se on Korkea-ahon kolmas kirja ja ensimmäinen, jonka olen lukenut.
 
Kaj Korkea-aho, 32, on tulevaisuuden mies, ja mikä hienointa, naisvaltaisella alalla. Hän on suomenruotsalainen kirjailija, kotoisin pienestä keskipohjalaisesta Ähtävän (Esse) kunnasta. Vähemmistössä hän on tottunut olemaan.

Näppituntumani mukaan naiset kirjoittavat ja lukevat enemmän kirjoja kuin miehet. Kirjallisuusblogeja netissä pitävät ovat useimmiten naisia. Naiset pitävät pystyssä suomalaista kirjallisuutta.

Nuoret miehet eivät juuri kirjoja kirjoita eivätkä kirjoja lue. Heillä saattaa olla parempaakin tekemistä. Sitä ei kannata surkutella, sillä ei lukemisesta aina viisastu. Liika lukeminen voi tehdä hulluksi, kuten Korkea-ahon kirjakin osoittaa.

Korkea-aho kirjoittaa ruotsiksi, vaikka nimi onkin suomenkielinen. Paha kirja ilmestyi samaan aikaan sekä ruotsiksi että suomeksi. Siitäkin jo voi päätellä, että kyseessä ei ole mikään turha Kaitsu.

Kirjoja kirjoittamalla elää Suomessa vain harva kirjailija. Niinpä Kaj Korkea-ahokin kirjoittelee kolumneja ja on tehnyt keikkoja stand up -koomikkona. Hän on opiskellut Åbo Akademissa mm. kirjallisuutta ja ruotsia.

Pahan kirjan päänäyttämönä onkin Turku ja Åbo Akademi. Yksi päähenkilöistä, Calle, muistuttaa kovasti kirjailijaa itseään. Keskeisessä osassa ovat myös salaperäinen runoilija Leander Granlund ja hänen kadonnut käsikirjoituksensa, jota ei koskaan ole julkaistu.

Paljon tapahtuu mystisiä asioita, kauhu kurkkii nurkan takana, ihmisiä kuolee ja Åbo Akademin opettajat sekä oppilaat sekoilevat. On kirjassa sentään ainakin yksi melko normaali ihminen, uskovainen Marjut, joka pelastaa Callen monesta pulasta.

Jos on sitä mieltä, että kirjallisuudella ei ole mitään merkitystä, Pahan kirjan luettuaan voi tarkistaa kantansa. Kirjat ovat vaarallisia ja erityisesti sellaiset kirjat, joita ei ole julkaistu. Kaikki jotka ovat tekemisissä Leander Granlundin kadonneen käsikirjoituksen kanssa, joutuvat vaikeuksiin.

Lukutaidon päivän kunniaksi siteeraan Pahasta kirjasta opiskelija Pasi Maarsin vimmaista puheenvuoroa kunnon kirjallisuuden puolesta. Hän puolustaa kiihkeästi Granlundin runoja ja vaatii, että ne pitäisi julkaista:

"Tällaista me tarvitsemme enemmän! Runoja jotka luettuaan ihmiset haluavat viiltää kurkkunsa auki! Kirjallisuutta jolla on todella merkitystä! Uudenlaista modernismia, moukarilla päähän, runoutta…joka herättää ihmiset, panee heidät taas ajattelemaan oikeita asioita…"

Minulle riittäisi vähempikin vimma, mutta onhan se hyvä, että joku vielä uskoo painetun sanan voimaan ainakin kirjojen lehdillä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu