Aseita, miehiä ja muodokkaita naisia
Kioskikirjojen varhaisena ystävänä oli kotoista lukea Omskin kauppiaan naiskuvauksia. Pekka Lipposellekin olisi voinut käydä näin: "Tom laski katseensa. Äkkiä hän oli hieman liiankin tietoinen siitä, että hänen vieressään istui nainen, jolla oli muodokas vartalo ja hienopiirteiset kasvot. Veran rintojen pyöreät kaaret erottuivat selvästi ohuen silkkipaidan alta."
Omskin kauppiaassa muistetaan kiitettävän usein mainita naisten uhkeat muodot ja rintojen pyöreät kaaret, olivatpa kyseessä sitten prostituoidut tai uranainen asekauppaa käyvässä yrityksessä.
Jos aikoisi lukea kaikki ruotsalaiset menestysdekkarit, muuta ei juuri ehtisi lukeakaan. Täytyy siis tehdä valintoja. Minun tämän syksyn valintani on kaksikko, joka kuuluuu Ruotsin dekkaritehtaan uusimpiin tulokkaisiin (Camilla Grebe – Paul Leander-Engström: Omskin kauppias, Gummerus 2015).
Omskin kauppias on itsenäinen jatko-osa Pietarin kapellimestarille ja kaksikon toinen yhteinen teos. Kolmas osa lienee tekeillä.
Omskin kauppiaan keskeisessä roolissa ovat kansainvälisen asekaupan hämärät bisnekset. Tapahtumapaikkoina ovat Venäjä ja Ruotsi, joka on aseiden viennin suurvalta. Kirjan taustalla on todellisia tapahtumia ja yksi henkilöhahmoista muistuttaa vuonna 2008 Bangkokissa pidätettyä Viktor Butia, Kuoleman kauppiasta.
Kun on kyseessä miljardien bisnes, houkutus korruptioon ja lahjuksiin on suuri. Ja jostain ne diktaattorit ja sotaakäyvät maat aina aseensa saavat, vaikka vientikiellot olisivat voimassa.
Omskin kauppiaan vahvuus on itse aihe, asekauppa, josta kirjoitetaan asiantuntevasti. Leander-Engström on työskennellyt yli kymmenen vuotta Moskovassa myös asekauppoihin liittyvissä tehtävissä.
Muuten kirja on aika kaavamaista dekkariviihdettä. Henkilöhahmot jäävät ohuiksi eikä päähenkilöksi oikein nouse kukaan. Pietarin kapellimestarissa venakot vielä haisivat hieltäkin, nyt tuoksuvat kalliit hajuvedet.
Kas näin: "Tom haistoi naisesta uhkuvan sitrushedelmien tuoksun, joka tuntui seuraavan tätä kaikkialle. Veran yllä olevan kermanvalkoisen silkkipuseron kaksi ylintä nappia olivat auki, ja kaula-aukko paljasti kaistaleen ruskeaksi päivettynyttä ihoa. Tom saattoi erottaa puseron alla häämöttävien pitsirintaliivien ääriviivat vaatteen ohuen kankaan läpi."
Ei tietokone tällaiseen kuvaukseen pysty, vaikka välillä tuli mieleen, että tietokoneelle on syötetty henkilöt ja koordinaatit, minkä jälkeen se on alkanut suoltaa tekstiä.
Kirjan motoksi on valittu venäläinen sananlasku: siellä missä raha puhuu, omatunto pysyy vaiti. Syvällistä viisauden lajia edustaa myös yhden päähenkilön, Veran, lausahdus, jonka mukaan rakkaus tekee ihmisistä heikkoja. Vera halusi olla vahva. Mutta huonosti kävi.
Kommentit (0)