Joka paikan Antti

Meillä on keskuudessamme uusi joka paikan höylä, johon ei voi olla törmäämättä, jos seuraa aikaansa. Hänen nimensä on Antti Holma. Hän on monikasvoinen mies, usein naiseksi pukeutuneena. Häntä ei voi välttää viattominkaan.

Antti Holman uusi aluevaltaus on runokirja (Kauheimmat runot, Otava 2015). Se esittelee neljän runoilijan, Reino Leinon, Sirsi Sunnaksen, Karin Toisiks-Parasken ja Edith Södermalmin tuotantoa. Kuten nimistä voi päätellä, runoilijoilla on kuuluisia esikuvia.

Antti Holma, 32, on lahjakas ja nopealiikkeinen mies. Hän on näyttelijä ja kirjailija, hänellä on Maikkarilla oma tv-show, hän lausuu runoja, puolustaa homojen oikeuksia, saarnaa körttien Herättäjäjuhlilla ja vähän sen jälkeen eroaa kirkosta.

Suuren yleisön tietoon Holma tuli MTV:n Putous -ohjelmasta. Kirjailijana hän on kehityskelpoinen, mitä osoittaa sekin, että esikoisteos Järjestäjä sai kunniamaininnan Helsingin Sanomien raadilta, kun se valitsi viime vuoden parasta esikoiskirjaa.

Kauheimpien runojen esipuheessa runoilija Holma luonnehtii tekstejä niin, että kokoelma on kuin ilmainen alkoholitarjoilu: aina sitä toivoo, mutta sitten sen jäljiltä rukoilee, että se kiellettäisiin. Runot sisältävät runsaasti härskejä tekstejä. Härskiä hulluttelua!

Härskiys on vain yksi puoli. Holma on perehtynyt hyvin alkuperäislähteisiin. Hän tuntee Eino Leinon, Kirsi Kunnaksen, Heli Laaksosen ja Edith Södergranin tuotannon perin pohjin. Heidän nahkoihinsa Holma on päässyt hämmästyttävän hyvin.

Kun Reino Leino helskyttelee runoa, jonka nimi on 'Laulu entisen vaimon syntymäpäivänä', ei voi kuin nyökytellä mukana. Tämä kuuluu osastoon runoja ystäville ja rakkaille ja on korrekteimmasta päästä:

"Voi! Kuinka voi ihminen vanhentua!
En kadulla tunnistanut ois Sua.
Mihin joutui se kukkea, kerkeä nuori,
mik' on tämä hilseinen, hiiltynyt kuori?"

Kun Antti Holma panee vanhoja klassikkoja halvalla ja irvii murrerunoja suoltavaa Heli Laaksosta, hän tekee sen niin taitavasti, ettei lukemisesta nauramatta selviä. Veikkaan, että Holma on tehnyt vuoden luetuimman runokirjan.

Runoilija kirjoittaa viisaasti, että elämän paskuudesta on lyhyt matka paskaan runouteen eikä sille matkalle tarvita lahjoja eikä ahkeruutta. Eikä matka onneksi kauan kestä: nämä runot on tunnissa luettu.

Antti Holmaa en ole koskaan tavannut. Sen sijaan olen tavannut hänen isänsä ja äitinsä. Tullaankohan minua kohta haastattelemaan? Otsikko on jo valmiina: Mies joka tapasi Antti Holman vanhemmat.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu