Nyt käydään infosotaa
En tiennytkään, että olen mukana kiivaassa kansainvälisessä infosodassa ennen kuin luin upouuden kirjan, josta asia selviää (Saara Jantunen: Infosota, Otava 2015). Nyt ei puhuta kylmästä sodasta, vaan kuumasta informaatiosodasta, joka roihuaa Venäjän ja lännen välillä.
Suomen ja Venäjän suhteet ovat virallisella tasolla hyvät. Virallisten kulissien takana käydään kuitenkin ankaraa informaatiosotaa, joskin sitä käy Jantusen kirjan mukaan lähinnä Venäjä.
Me kaikki netin käyttäjät olemme, jos emme sentään infosodan uhreja, niin kohteita joka tapauksessa. Infosodankin ensimmäinen uhri on totuus.
Tällainen vanhan liiton mies on hieman hämillään. Kyllä minä sen olen tiennyt, että netissä liikkuu kaikenlaista tietoa eikä kaikkea pidä ihan vakavasti ottaa. Väärilläkin tiedoilla yritetään vaikuttaa. Infosodan laajuus yllättää.
Poliittista vaikuttamista on ollut aina. Ei se mikään uusi keksintö ole. Kun tekniikka kehittyy, vaikuttamisen muodot muuttuvat. Neuvostoliiton aikana kotiryssät kietoivat poliitikot pauloihinsa perinteisin menetelmin. Oma kotiryssä oli menestyksen merkki.
Nyt saa sellaisen kuvan, että Johan Bäckman johtaa Venäjän trolliarmeijan joukkoja, jotka keinoja kaihtamatta syöttävät yötä päivää väärää tietoa Suomesta sekä Suomen että Venäjän kansalle. Mutta ei hätää. Suomi kouluttaa sata virkamiestä torjumaan trolliarmeijan iskuja.
Venäjällä Bäckmanin joukkojen sanoma uppoaa paremmin kuin Suomessa. Meillä hänen "tiedotustoimintaansa" lähinnä ihmetellään ja paheksutaan. Moni ei ole miehestä kuullutkaan.
Ukrainan sota oli Jantusen mukaan infosodan käännekohta. Juopa Venäjän ja lännen välillä repesi entistä syvemmäksi ja se heijastuu myös Suomeen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä mitä Ukrainassa tapahtuu vaan Venäjästä.
Jantunen tiivistää: "Venäjä on sisäisessä kriisissä itsensä kanssa. Se ei ole sitä, mitä se haluaisi olla (suurvalta), se kieltää sen mitä se todellisuudessa on (aggressori) ja pyrkii päämääräänsä (vaikutusvaltaan) tavoilla, jotka se projisoi muihin ja sitten itse tuomitsee (uhkailu, muiden valtioiden sisäpolitiikkaan sekaantuminen ja kansalaisten perusoikeuksien alasajo)."
Saara Jantunen on sotatieteen tohtori ja tuntee asiansa. Hänen kirjansa ei ole tieteellinen tutkimus, vaan lähinnä pamfletti, mutta ei se kirjan arvoa vähennä. Se on hyvä perusteos ja johdatus informaatiosodan ilmiöihin.
Jantunen on tulisieluinen tutkija. Hän heittäytyy infosotaan intohimoisesti ja panee itsensä likoon tavalla, mikä on harvinaista puolustusvoimain palkkalistoilla oleville henkilöille. Joskus tekisi mieli huutaa täältä katsomon puolelta: Jäitä hattuun!
Tunnustan kirjan ansiot, mutta ihmettelen tutkijan histoariatonta otetta. Hän heittää muitta mutkitta niin Paasikiven kuin Kekkosen historian roskatynnöriin eikä tunnu heille paljon arvoa antavan. He ovat symboleita menneille synneille.
Kirjan viimeisen luvun otsikko kertoo, mistä on kysymys: Paasikivi on kuollut, ja niin on Kekkonenkin. Jantunen kirjoittaa: "Minun on pakko ihmetellä, kuinka kukaan haluaa ylipäätään profiloitua kuolleen presidentin ajatusten tulkkina."
Historian tuntemus ei olisi pahitteeksi sotatieteen tohtorillekaan.
Kuolleet kun eivät peukuta somessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuolleet eivät peukuta” – hieno otsikko runolle, romaanille tai alsistiselle maalaukselle. (En tosin tiedä miten aihe ilmenisi kuvataiteessa.)
Ilmoita asiaton viesti
Saara Jantunen on reservin kersantti, ja siten täsmälleen tasollani.
Minäkin ihmettelen Paasikiven ajatusten sivuuttamista ”vanhoina”, varsinkinkin kun von Clausewitz (1800-luku), Machiavelli (1500-luku) ja jopa Sun Tzu (400-luku eaa!) tuntuvat politiikan ja strategian oppi-isinä kelpaavan jokaiselle.
PS. Tuntemattoman sotilaan kuuluisa taistelukentän yli käyty sanailu leivästä ja voista oli oman aikansa infosotaa, tai ainakin infoyhteenotto.
Ilmoita asiaton viesti
Paasikivellähän oli merkittäviä omiakin ajatuksia: muun muassa Suomen muuttaminen Saksan keisarikunnan vasallina toimivaksi kuningaskunnaksi; ja vuoden 1929 jälkeisen laman syventäminen armottomalla leikkauspolitiikalla.
Vuosien 1944–56 päiväkirjojen perusteella hän oli siinä vaiheessa jo päättänyt, että maa pärjää parhaiten, kun kukaan ei ajattele kovin omaperäisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Lapset on lapsia kunnes ovat aikuistuneet. Odotetaan siihen saakka.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen oli sotapropaganda.
Ilmoita asiaton viesti
”Historian tuntemus ei olisi pahitteeksi sotatieteen tohtorillekaan.”
Jorma Melleri, millä perusteella annat ymmärtää, että sotatieteen Saara Jantunen tohtori ei tunne historiaa?
Ilmoita asiaton viesti
Ihan vaan kirjan lukemisen perusteella. Hän saattaa tuntea hyvinkin historian, mutta hän ei sitä katso tarpeelliseksi tuoda esille eikä hän halua profiloitua kuolleiden presidenttien ajatusten tulkkina.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ei nyt riitä vastukseksi. Mikä siinä kirjassa osoittaa, että hän ei tunne historiaa? Anna konkreettisia esimerkkejä.
Jos kirjan kirjoittaja ei halua profiloitua kuolleiden presidenttien ajatusten tulkiksi niin se tuskin riittää todisteeksi historian tuntemattomuudesta.
Edellyttääkö historian tuntemus sitä, että kirjoittaja haluaa ryhtyä jonkin kuolleen presidentin ajatusten tulkiksi?
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen saa tulkita minun puolestani kirjaa ihan niin kuin haluaa. Itse olen oman arvioni esittänyt. Mihinkään käräjiin tai kuulusteluihin en suostu kirjan tiimoilta. Historia-teemahan ei ole kirjassa mitenkään keskeinen, mutta se nousi esille, kun Jantunen kirjan lopussa itse otti esille nämä Kekkoset ja Paasikivet jne.
Ilmoita asiaton viesti
On ikävää, jos sinut on kutsuttu kuulusteluihin. Omassa arvioissasi otit Jantusen historian tietämyksen puutteen esiin vaikka se ei kirjassa ole mielestäsi mitenkään keskeinen teema. Herää tietenkin kysymys, että miksi otit sen sitten esiin ja pidit tarpeellisena, että Jantunen perehtyisi historiaan ilman, että pystyt osoittamaan hänen tiedoissaan on puuttellisuuksia. Olemattomien puutteellisuuksien esittäminen kertoo enemmän niiden esittäjästä kuin väitetyistä puutteista.
Ilmoita asiaton viesti
Ilkka Siren, kiitos kommenteista. Tehän voitte kirjoittaa oman blogin kirjasta, kun se tuntuu kiinnostavan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, kirja on kiinnostava. Voin kirjoittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirja, antaa ajatuksia. Hyvinhän Jorma kirjoittaa kirjan sisällöstä. Kirjan loppupuolella tuli monta kertaa mieleen että tämä on turhaa toistoa, asiat oli jo sanottu.
Ilmoita asiaton viesti
Kekkosen aika oli masentavaa, mutta kansa uskoi-mutta eivät ihan kaikki. Jännä, että se manipulointi vielä heijastuu näinkin korkealle tasolle. Mutta onhan meillä myös dosentti, valiokuntaneuvos ja entinen eurooppaneuvoston puheenjohtaja. Tsemppiä sotatieteen tohtorille, ulos tunkkaisuudesta.
Ilmoita asiaton viesti