Jari Sarasvuo – mies ja tarina
Jari Sarasvuo on viekoittelun suurmestari. Ennen kuin aloin lukea hänen kirjaansa (Jari Sarasvuo: Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä, Otava 2015), minulla oli kriittinen ennakkoasenne sekä mieheen että kirjaan.
Jari Sarasvuo on "vaarallinen". Jos et ole varuillasi, hän puhuu sinut pyörryksiin alta aikayksikön. Minutkin hän viekoitteli, eikä edes puhumalla vaan kirjoittamalla, pitämään itsestään. Tässäpä meillä on mainio mies!
Sarasvuon elämäntarina on klassinen kertomus ryysyistä rikkauksiin, sen jälkeen karu pudotus maan pinnalle ja uusi alku. Ja mies on vasta 50-vuotias.
Sarasvuon avainsana on tarina. Tarinankerrontaan perustuvat myös hänen kiistellyt valmennusmenetelmänsä. Kirjakin on tarina paitsi Sarasvuosta ja hänen bisneksistään, myös liikekumppaneista, ystävistä ja vihamiehistä. Ennen kaikkea se on pitkä rakkauskirje Sarasvuon elämän ihmisille, joita hän kehuu vuolaasti.
Sarasvuo kirjoittaa tarinoista tähän tapaan: "Elämä on se tarina, jota itse itsellesi sepität. Minulle tarina oli työkalu, jolla saattoi tehdä rahaa. Me osasimme kertoa tarinoita. Isoja tarinoita. Sellaisia, jotka saivat asiakkaat ottamaan riskejä ja muuttamaan tekemisiään. Sellaisia tarinoita, joilla asiakas teki rahaa."
Sarasvuo antaa itsestään kuvan varsinaisena hyväntekijänä. Hän oli antelias pomo (kultaiset Rolexit kaikille työntekijöille), hän maksoi alaistensa velkoja, lohdutti ja antoi anteeksi niille, jotka olivat häntä vastaan rikkoneet. Silloin kun rahaa tuli Trainer's Houseen ovista ja ikkunoista, oli varaa olla antelias ja höveli moneen suuntaan.
Sarasvuon tarina ei olisi uskottava, ellei siihen mahtuisi myös epäonnistumisia. Niistäkin Sarasvuo kertoo paljon esimerkkejä. Hän epäonnistui pörssiyhtiön toimitusjohtajana, vetäytyi nuolemaan haavojaan, firma meni yrityssaneeraukseen.
Uskottavaan tarinaan kuuluu itsekritiikki ja itsensä ruoskinta sopivassa määrin. Heikkouksia on Sarasvuollakin: "Olen hurskastelija. Minulla on mielenvikaista, neuroosin partaalla hoippuvaa huomiohakuisuutta ja epätervettä tarvetta miellyttää. Minä olen nokkela mutta hauras. Koska olen vilpitön."
Jossakin on varmaan nosteltu kulmakarvoja, kun Sarasvuo ilmoittaa juhlallisesti tavoitteekseen köyhyyden vähentämisen. Hän on idealisti bisnesmiehen valekaavussa. Enää hän ei kuitenkaan halua olla mikään yleishumaani hyväntekijä.
"Yleishyvyys on lurjusten ja hurskastelevien huikentelijoiden tapa. Aloin saada tarpeekseni omasta yleishyvyydestäni ja muusta hurskastelustani. Päätin tehdä jatkossa mitattavasti hyvää. Vastaan väheksyjille menestymällä. Siitä on todellista hyötyä kaikille."
Sarasvuo aloittaa kirjansa hihkaisulla: No huh, huh. Paljon sattuu, tapahtuu ja saa, kun intohimoinen yrittäjäpoika ei ymmärrä suojautua.
Omaa tarinaansa Sarasvuo pitää ainutlaatuisena. Hän ei tiedä ketään toista, jonka traaginen kamppailu ansaita tämänpuoleinen taivaspaikka olisi johtanut yhtä irvokkaaseen ahneuden ja anteeksiannon tanssiin.
Jari Sarasvuo on hämmentävä sekoitus kylmää liikemiestä, kuumaa agitaattoria, poliittista populistia ja tulisieluista saarnamiestä. Hän on rikas ja sanoo olevansa köyhien ystävä. Harvinainen tapaus!
Hahhaaa nyt mie nauran ittele, kiitos plokista, mie hyvin ennakkoluulosesti katoin sinun otsaketta, että luenko vai en, olen niitä, jokka rakastaa Jaria. No sie kirjotit kepeästi ja kirja oli ittessäänki ihmeen keveä. Suosittelen kirjaa, vaikkeise sisällölttään ole keveä.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.f1disqus.com
Ilmoita asiaton viesti
Sarasvuosta en sano yhtään pahaa sanaa, herra on yrittänyt olla oma itsensä.
Ilmoita asiaton viesti
Viime maanantaina Jari Sarasvuon radiokolumni Yle Puheella käsitteli alaisuutta ja alaistaitoja. Pääaiheesta poikettiin monta kertaa, mutta aina siihen myös palattiin. Kuuntelin ohjelmaa radiokuulosuojaimieni kautta samalla polttopuita sahaten.
Sahabensa loppui ennen kuin Sarasvuon jutustelu, mutta en kerta kaikkiaan malttanut riisua luureja korviltani! Niinpä ehdin myös pilkkoa ja pinota puita hyvän aikaa, kuuloaisti ja ajatukset radiotaajuudelle viritettyinä. Onnittelin itseäni tehokkaasta ajankäytöstä, eikä Sarasvuotakaan voi ainakaan näkemyksien tylsyydestä moittia.
Porilainen sähköasentaja Olli Perkola saa tuon ohjelman jälkeen todennäköisesti runsaasti työtilauksia; niin varauksettoman tunnustuksen laajasta ammattitaidostaan hän sai.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä Jari Sarasvuon elämä on ainutlaatuinen tarina, mutta ennen kaikkea mies on tarinankertoja, verbaalikko, suullisesti ja kirjallisesti.
Kirjailijan työ sopisi kuin nyrkki silmään.
”Tuplaa tulokset, puolita vitutus” vai miten se verkkovalmennus meni. Tästä kenelläkään kokemusta?
Ilmoita asiaton viesti
Jari Sarasvuo, helppoheikki ja paskanpuhujien kruunaamaton kuningas.
Ilmoita asiaton viesti
En ole mieheen enkä hänen juttuihinsa tutustunut, mutta tämä blogi pani kiinnostumaan, jos sittenkin tutustuisin. Ei liene aivan päiväperho, joksi monesti olen ajatellut ilman sen kummempaa tietoa.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta Sarasvuo on aina vain parantunut vanhetessaan ja on yksi näitä kiinnostavia persoonallisuuksia mitä meillä yleensä tuossa ikäluokassa on.
Minulla on myös itselläni ollut oma ”kohtaaminen” Sarasvuon kanssa, kun hän kävi vielä Tapiolan lukiota ja oli kaverinsa kanssa ”opintomatkalla” meidän Silkkiniityllä. Itse ulkoilutin koiraamme, kun näin jo kaukaa kahden nuoren miehen pysäyttelevän harvakseen vastaantulevia ihmisiä.
Pojat olivat varsin kohteliaita ja kyselivät minulta, josko voisin neuvoa heitä heidän ongelmassaan, joka koski teologista kysymystä. Kertomansa mukaan heistä toinen oli teologiaa lukeva uskovainen ja toinen taas ateisti. Heillä oli nyt syntynyt yhteinen ongelma, miten saisivat sovitettua yhteen nämä ristiriitaisuudet ja jäimmekin juttelemaan ”ongelmasta”, vaikka tiesin molempien poikien käyvän samaa koulua kuin tyttäreni. Leikin mukana…
Aihe oli toki kiinnostava minullekin… eli jo näin nuorena Sarasvuo alkoi ”harjoitella haastattelua” ja vieraiden ihmisten kohtaamista. Ei mikään huono asia sinänsä, kun tuloksetkin ovat vielä näin hyviä. Hänhän on varsin rento, sanavalmis ja samalla kuitenkin vilpittömän tuntuinen kaveri, josta on helppo pitää.
Ilmoita asiaton viesti
Kuuntelen YLE-Puhetta ja siellä Sarasvuo puhuu ajatuksenvirtaansa.
Joskus puhetyyli tarttuu ja ei meinaa loppua. En ymmärrä käsitettä- keltainen höyry.
Ilmoita asiaton viesti
poisto
Ilmoita asiaton viesti
poisto
Ilmoita asiaton viesti
poisto
Ilmoita asiaton viesti
Kuuntelin Puheelta tulleita monologeja ja niitä on tallessakin. Seuraan häntä Twitterissä ja hän joskus reagoikin.
Mikä mahtaa Sarasvuon menestyksessä olla merkitys sillä, että hyvät ajat osuivat ennen v. 2008 talousromahdusta? Miten se, että jaskan pauhaamisella on oikeasti tehty rahaa, on osoitettavissa? Muutoin kun pauhaamalla lisää jaskaa.
Kauniilla lohduttavilla narratiiveilla myydään maailmanpelastusta muodossa jos toisessa mutta tapahtuuko oikeasti mitään riittävän oikeansuuntaista, jää nähtäväksi. Muutoinhan se on valheellista lohduttautumista ja omantunnon paikkausta.
Ilmoita asiaton viesti
Ai tämä onkin joku nosto vanhoista.
Ilmoita asiaton viesti
Vapaavuorossa näitä näkee, vanhoja juttuja, joissa viimeisin kommenttikin on vuodelta yks ja kaks. Olisiko jossain ulkopuolisessa kuplassa luettu ja linkitelty, joka lukeminen aiheuttaa noston.
Ilmoita asiaton viesti