Dosentin armain aika

Jos kuvittelisi, millaisen romaanin yli 60-vuotias kirjallisuuden dosentti kirjoittaisi, se olisi juuri sellainen kuin Pertti Lassilan Armain aika (Teos 2015). Lassila, 66, onkin Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosentti.

Armain aika on Lassilan toinen romaani. Aiemmin hän on julkaissut lukuisia teoksia kirjallisuudesta. Lassila on kirjallisuuden ammattimies.

Armain aika kertoo lapsuudesta ja muistamisesta. Eletään sodanjälkeisessä Suomessa 1950-luvulla. Äiti, poika ja isoisä viettävät kesää huvilalla. Sota on yhä vahvasti läsnä. Eila-äiti on menettänyt sodissa peräti kaksi aviomiestä.

Lassila kirjoittaa kaunista suomea. Hän ei kikkaile erikoisilla sanoilla tai sanonnoilla. Hänen kielestään äidinkielenopettajat voisivat olla ylpeitä. Tunnelman luojana Lassila on parhaimmillaan.

Lassilan esikuvia lienevät Haavikko, Hyry ja Meri, nuo 1950-luvulla kirjailijanuransa aloittaneet modernit klassikot.

Jos olisin ilkeä, voisin pilkata, että Armain aika on tylsä ja tasapaksu kirja, jossa ei ole laaksoa ei kukkulaa. Tämä on niin "kirjallisuutta", että välillä haukottaa. Missä rosot, missä särmä?

Mutta kun en ole ilkeä, kehun, että Lassilan ohut romaani (148 sivua) on pieni helmi. Se pitää lukea hitaasti ja nautiskellen. Eihän se mikään itsestään selvyys ole, että kirjallisuuden tutkija osaa myös kirjoittaa hyvin.

Lassilan kyydissä ainakin tällainen suurten ikäluokkien kasvatti voi aistia jopa hajut ja maut, 1950-luvun tunnelman. Jos kirjassa ei paljon tapahdu, lukijan pään sisässä voi tapahtua sitäkin enemmän.

Armain aika on ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi. Sen täytyy siis olla hyvä kirja, kun arvovaltainen raati on rankannut sen kuuden parhaan suomalaisen kaunokirjan joukkoon tänä vuonna.

On hyvä, että Lassila on ehdokkaiden joukossa. Hänen köyhällä kustantajallaan ei liene varaa valtaviin maanlaajuisiin markkinointikiertueisiin, jollaisilla esimerkiksi Sofi Oksanen on kiertänyt koko syksyn.

Ei tule kaupungilla vastaan sponsoriautoa, jonka kyljissä komeilisi teksti: Armain aika. Ei ole käsitelty kirjan teemoja burleskin keinoin Aleksanterin teatterissa. Miesten pankki, jos sellainen on, ei ole tukenut Lassilan kirjaa. Huomion herättämiseksi Lassila ei ole tietääkseni pannut peruukkia päähänsä eikä pukeutunut pellepukuun.

Armain aika on kirja, joka ilman Finlandia-ehdokkuutta olisi unohdettu vähin äänin. Kirja ansaitsee paikkansa ehdokkaiden kärkikuusikossa siinä kuin muutkin, vaikka itse olisin pudottanut sen täpärästi seitsemänneksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu