Maailman kylmin pääkaupunki

Itä-Aasiassa sijaitsevan Mongolian pääkaupunki Ulaan Baatar (Ulan Bator) on maailman kylmin pääkaupunki. Mongolia on myös maailman harvimmin asuttu valtio ja pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin sisämaavaltio. Erikoinen, superlatiivien maa.

Vietin Ulaan Baatarissa ja sen liepeillä juuri viikon (4.-11.11.2015). Lensin Helsingistä Moskovan kautta Ulaan Baatariin. Lento Moskovasta kesti vain kuutisen tuntia.

Mongoliassa on yli kolme miljoonaa asukasta, joista pääkaupungissa asuu toista miljoona ihmistä. Kun saapuu Tšingis-kaanin lentoasemalle, ensi vaikutelma on kuin olisi tullut johonkin Euroopan pieneen sosialistimaahan muutama kymmenen vuotta sitten.

Vaikutelma vahvistuu, kun saapuu kaupunkiin. Vanhat kerrostalot ovat tuttua Stalinin ajan tyyliä. Nenään pistävät ikävät hajut: hiilen käyttö lämmitykseen aiheuttaa saasteongelmia. Ulaan Baatarin yllä leijuu sankka saastepilvi.

Pienellä Mongolialla on vain kaksi rajanaapuria, Kiina ja Venäjä. Mongolia yrittää ottaa kaiken hyödyn suurista naapureistaan. Pienellä ei ole varaa ryppyillä. Mongolialla onkin hyvät suhteet naapureihinsa.

Ulaan Baatarin keskusta on vilkas paikka. Autoja on niin paljon liikenteessä, että jalankulkija ei tahdo sekaan mahtua. Autoilija on myös katujen kuningas. Jalankulkija saa olla varuillaan.

Autokanta on yllättävän uutta. Japanilaiset ja eteläkorealaiset automerkit hallitsevat. Silmään pistää, että ratti on usein oikealla puolella päin vastoin kuin meillä, vaikka Mongoliassa on oikeanpuoleinen liikenne.

Ulaan Baatarin ydinkeskustaa hallitsee Tšingis-kaanin valtava aukio, jonka laidalla on parlamenttitalo ja uudenaikaisia toimistorakennuksia. Kaikesta huomaa, että mongolit ovat ylpeitä historiastaan. Tšingis-kaanin patsaita ja kuvia on paljon.

Patsaista tyrmäävin on vähän pääkaupungin ulkopuolella keskellä ei mitään oleva 50 metriä korkea ratsastajapatsas, jonka korkeuksiin pääsee hissillä ihailemaan laajaa lakeutta.

Tšingis-kaani rakensi 1200-luvulla imperiumin, joka ulottui aina Eurooppaan saakka. Viimeinen suurkaani, Kublai-kaani, hallitsi valtakuntaa, joka lienee ollut kaikkien aikojen laajin imperiumi, jos merialueita ei oteta lukuun. Se ulottui Koreasta Unkariin ja Siperiasta Pohjois-Intiaan.

Ulaan Baatar on melko nykyaikainen kaupunki, mutta Mongolian sielu on maaseudulla. Kolmasosa väestöstä on edelleen paimentolaisia, jotka jurttineen kiertävät paikasta toiseen.

Minullakin oli mahdollisuus yöpyä jurtassa Gorkhi-Tereljin kansallispuistossa. Vaikka yöllä oli pakkasta reilusti yli kymmenen astetta, jurtassa tarkeni hyvin. Pökköä piti panna pesään pari-kolme kertaa yön aikana.

Mongolia on painijoiden, hevosten, jurttien, kotkametsästäjien, tammanmaidon, kurkkulaulun ja hevosenpääviulujen maa. Jos haluat erilaisia elämyksiä, mene Mongoliaan.

(Kirjoitus on julkaistu Järviseudun Sanomissa 18.11.2015)

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu