Panu Rajala intoilee Inhasta
Panu Rajala on niin tuottelias kirjailija, että hän ei ehdi keksiä tekstejään vain omasta päästään. Hänen täytyy lainata, tai jos rumasti sanoo, varastaa muidenkin tekstejä.
Rajalan uudesta kirjasta (Intoilija, Fotografin muistikuvat, WSOY 2015) syntyi pienimuotoinen kohu, kun Ylen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen paljasti, että Intoilijassa on parikymmentä sivua suoria lainauksia I.K. Inhan (1865-1930) kirjoista: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/12/onko-panu-rajalan-finlandia-ehdo….
Rajalaa ryhtyi puolustamaan Hesarin Jukka Petäjä, joka pilkkasi Puttosta: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1447494038652. Rajalan lainaukset eivät ole juridinen ongelma, mutta moraalista kannattaa keskustella. Lukijalla on oikeus tietää, miten teksti on syntynyt. Seppo Puttonen on oikealla asialla.
Intoilija on taiteilijatarina miehestä, joka jäi kultakauden taiteilijoiden, kuten Sibeliuksen, Edelfeltin, Halosen ja Eero Järnefeltin varjoon. Inha oli monipuolinen taiteilija: valokuvaaja, tutkimusmatkailija, tietokirjailija, kääntäjä, keksijä ja innokas polkupyöräilijä.
Sibelius oli Inhan koulutoveri, johon hän vertasi itseään: "Hän on suurenmoinen, minä en ole mitään hänen rinnallaan, vaikka samaa koulua kävimme."
Inhalla ei ollut onnea myöskään rakkaudessa. Hän vertasi taas itseään Sibeliukseen: "Jos minulla olisi oma Ainoni, kelpaisin taiteilijana heidän piiriinsä siellä, nyt olen korpeen karkotettu kummajainen, koijan peikko, maan menninkäinen. Heille säihkyvät suosion säilät ja kajahtavat glorian fanfaarit!"
Rajala innostuu Inhasta ja tavoittaa vanhahtavalla tyylillään hyvin ajan ilmapiirin. Rajala osaa kirjoittaa sujuvaa tekstiä. Hänen tuotantonsa kivijalka ovat taiteilijaelämäkerrat, jotka ovat kautta linjan olleet korkeatasoisia.
Kirjailijan työ on siitä kummallista, että se on suurelta osin valehtelemista ja varastamista. Siinä mielessä Panu Rajala ei ole mikään outo tapaus.
Eräät kriitikot, kuten Ylen Seppo Puttonen ja Nadja Nowak, valittavat, että Finlandia-ehdokkaat eivät ole ajassa kiinni: "Kuusi teosta antavat erikoisen kuvan kirjallisuuden suhteesta tämän hetken yhteiskuntaan. Esiraadin valitsemat teokset eivät tunnu olevan tiukasti kiinni ajan merkittävissä ja ihmisten mieliä mylläävissä asioissa."
Toisenlaisen näkökulman tarjoaa Juha Hurme (Nyljetyt ajatukset), jonka mielestä taide ei ole ikinä ajassa kiinni eikä se selitä eikä opeta. Kirjoittaminen on rehellistä valehtelua ja taiteella on vain yksi velvoite: olla taidetta.
Valintaraati suosi ajatonta kirjallisuutta ja etsi hyvällä suomella kirjoitettuja kirjoja. Pintajulkisuus ei ollut mikään meriitti.
Esiraadin puheenjohtaja Iris Schwanck tiivisti: "On hienoa, että kirjallisuudesta puhutaan nykyisin paljon, myös ulkokirjallisista seikoista. Sitä tärkeämpää on, että Finlandia-palkintoehdokkaat valitaan ja esitellään sanataiteen periaatteisiin tukeutuen, teksteinä, kirjallisuutena, romaaneina."
Näihin raameihin Rajalan Intoilija sopii hyvin. On hyvä, että Finlandia-ehdokkaat eivät ole tänä vuonna muodikkaasti ajassa kiinni. Ensi vuonna kaikki voi taas olla toisin.
Panu Rajalan kirjoja en ole ennen lukenut, heräsi mielenkiinto noista Puttosen TV puheista. Inhahan sinänänsä on mielenkiintoinen persoona. Jos juttu on mieleistä ei minua yhtään haittaa vaikka olisi Rajala vähän lainaillutkin tekstiä.
Juuri sain kirjastosta tänään ilmoituksen että varaukseni on noudettavissa.
Luen pois ja kirjottanen tänne miten tuon koin.
Kiitokset Mellerille hyvästä ja kiihkottomasta johdattelusta kirjaan.
Ilmoita asiaton viesti
Intoilijakirjan lainaukset on kursivoitu. Niissä todelliset historian henkilöt kommentoivat todellisen Into Kondrad Nyströmin alias J.K. Inhan puuhia.
Panu Rajala on loistava historiallisten henkilöiden elämänkertojen kirjoittaja. Romaani on tylsä ja luettelomainen.
Ilmoita asiaton viesti
Inhan kirjoista lainattuja tekstejä, joihin Puttonen viittaa, ei ole kursivoitu eikä niissä ole lainausmerkkejä.
Ilmoita asiaton viesti
Lähteitä
I. K. INHAN TEOKSIA
Lähetyssaarnaaja. Kertomus Etelämeren saarelta. Hämeenlinna 1885.
Suomen maisemia. Näkemänsä mukaan kuvaillut I. K. Inha. (1895–96.) Toinen painos. WSOY 1925.
Hellas ja helleenit. Piirteitä nykyisestä Kreikasta ja sen muinaismuistoista. Otava 1897.
Kalevalan laulumailta. Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa. Kuvaus Vienan Karjalan maasta, kansasta, siellä tapahtuneesta runonkeruusta ja runoista itsestään. (1911, 1921) Toim. Pekka Laaksonen. SKS 1999.
Lisäksi toimituksia, suomennoksia, lehtikirjoituksia.
MUITA LÄHTEITÄ
TANELI ESKOLA (etc): I. K. Inha. Unelma maisemasta. Gallen-Kallelan Museo. Musta Taide 2007.
AIMO HALILA: I. K. Inhan satavuotismuistoksi. Kalevala-seuran vuosikirja 46. WSOY 1966.
SVEN HIRN: Ajankohtainen I. K. Inha. Valokuvauksen vuosikirja 1990.
AINO KALLAS: Elämäni päiväkirjat 1 1897–1916. Esipuheella, eräillä lisäyksillä ja huomautuksilla varustanut Kai Laitinen. Otava 1978.
RIITTA KALLAS (toim.): Kolme naista, kolme kohtaloa. Aino Kallaksen kirjeenvaihtoa Ilona Jalavan ja Helmi Krohnin kanssa vuosina 1884–1913. SKS 1988.
PEKKA LAAKSONEN (toim.): I. K. Inha – valokuvaaja Vienan Karjalassa. SKS 1990.
KATI LINTONEN: Hymyilevät rannat. I. K. Inhan luonnon hurmaus ja melankolia. Maahenki 2006.
KATI LINTONEN: Valokuvallistettu luonto. I. K. Inhan tuotanto luonnon merkityksellistäjänä. Helsingin yliopisto 2011.
AAMU NYSTRÖM: Kalmaa. Historiaa ja muistoja Kalmaan talon vaiheilta. Hämeenkyrö 1991.
AAMU NYSTRÖM: I. K. Inha. Valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä. Minerva 2011.
HANNES SIHVO: Karjalan löytäjät. Kirjayhtymä 1969.
ERIK TAWASTSTJERNA: Jean Sibelius 1–2. Suom. Tuomas Anhava. Otava 1965, 1967.
Velomania! Pyörällä halki aikojen. Toim. Kimmo Antila (etc). Vapriikki, Tampere 2007.
TIMO-JUHANI VUORENMAA – ISMO KAJANDER: I. K. Inha – valokuvaaja 1865–1930. wsoy 1981.
Jäähdyspohja. I. K. Inha 125 v. Jäähdyspohjan kylätoimikunta 1990.
PEKKA LAAKSONEN: I. K. Inha ja kansanrunouden tutkimus. Esitelmä I. K. Inhan 130-vuotisjuhlaseminaarissa Virroilla 27.10.1995. Käsikirjoitus.
Aamu Nyströmin arkisto: I. K. Inhan kirjeenvaihtoa ja jäämistöä.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkki kursivoidusta tekstistä, siis lainauksesta:
Veli Into. Hyvästi, veikko vaitonainen, ethän puhellut sinäkään turhia matkallamme tällä. Suoraan suonesta suoneen kulkivat aikeet ja aatoksemme, pelkkä murahdus riitti nuotiolla, pään nyökkäys, silmän isku. Me tunsimme toisemme ja erämaan. Olit siinä suhteessa paras kumppani, vaan en silti usko enää missään tapaavamme. Olet luonnoltasi taiteilija, minä kuiva tiedemies, eivät ne alat toistaan tapaa, vaan kiertyvät kumpikin suuntiinsa kuin nuo joenuomat virtainhaarassa. Så är det och så må det bliva.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni fiktiivisessakin teoksessa pitäisi ehdottomasti mainita jos on käyttänyt suoria sitatteja.
Minäkin taidan laittaa tämän tilaukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Panu Rajala on ahkera ja tärkeä kulttuurin popularisoija. Joskus hänen härskiytensä kuitenkin ylittää kaikki rajat. Vuonna 2010 Siltala julkaisi Aila Meriluodon päiväkirjat, ja eikös samana vuonna WSOY julkaissutkin melkein pelkästään niistä koostuneen, Rajalan nimiin merkityn, rinnakkaisteoksen.
Ilmoita asiaton viesti
Projektit voivat kestää vuosikausia ja päiväkirjat ovat vapaata riistaa…
Rajalan kirjassa on viisi sivua lähteitä plus nämä:
Lauri Viidan sukulaisten haastattelut: Yrjö ja Kerttu Viita, Kerttu Viita, Liisi Viita, Anneli Viita, Rudolf Kääpä ja Toivo Järvinen. Haastattelija Yrjö Varpio 1970. SKS:n kirjallisuusarkisto.
HAASTATTELUT JA TIEDONANNOT
Irmeli Andersson
Ritva Haavikko
Ritva Heikkilä
Aune Jääskinen
Anu Kaipainen
Matti Kassila
Tellervo Krogerus
Sina Kujansuu
Kirsi Kunnas
Kai Laitinen
Anssi Leskelä
Irma McCreadie
Veikko Pihlajamäki
Kullervo Rainio
Heikki A. Reenpää
Sirkka Selja
Arto Seppälä
Touko Siltala
Pekka Tarkka
Jouko Tyyri
Seppo Viita
Ursula Viita-Leskelä
Ilmoita asiaton viesti
Hesarin Jukka Petäjä asettuu tuoreessa ”ottelussa” Rajalan puolelle, mutta sama lehti on joskus ollut myös kriittinen.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1363795705678
Ilmoita asiaton viesti
Olisivatko laiskemmat sitten saaneet merkkivuodeksi aikaan teoksen tärkeästä suomen kielen kehittäjästä? Hyvä joka tapauksessa, että Inhasta intoillaan.
Ilmoita asiaton viesti