Anteeksi vaan!
On kaunista pyytää ja antaa anteeksi. Politiikassa anteeksipyynnöt ovat muotia. Poliitikot pyytävät anteeksi, mutta herkästi he myös vaativat anteeksipyyntöjä, kun loukkaantuvat tai ovat loukkaantuvinaan. Herkkää väkeä.
Olen viime päivinä ainakin kymmenen kertaa jo kuullut, miten eräs Alex pyytää anteeksi, nöyrimmästi anteeksi tai sori siitä. Voi tätä nöyryyden määrää! Vai onko se sittenkin röyhkeyttä?
Alex ei ole yksin. Julkiset anteeksipyynnöt ovat suorastaan maailmanlaajuinen trendi. Samaan aikaan kun Alex pyyteli anteeksi luin Umberto Econ uutuuskirjaa, satiiria sanomalehdestä, jolle tiedonvälitys on toissijaista ja totuuden vääristeleminen arkipäivää (Numero Zeron tapaus, WSOY 2015).
Kirjassa eräs henkilö päivittelee: "Ja anteeksipyynnöt sitten! Anglikaaninen kirkko pyytää anteeksi Darwinilta, Virginian osavaltio pyytää anteeksi orjuutta, Enel pyytää anteeksi sähkökatkoksia, Kanadan hallitus pyytää virallisesti anteeksi inuiiteilta. Ei saa sanoa, että kirkko on muuttanut suhtautumistaan Maan kiertoliikkeestä, vaan että paavi pyytää anteeksi Galileolta."
Toinen henkilö taputtaa käsiään ja sanoo, ettei ole koskaan tajunnut, onko tämä anteeksipyytelyvimma nöyryyden vai röyhkeyden merkki: ensin tehdään jotakin väärää ja sitten pyydetään anteeksi ja pestään kädet koko asiasta.
"Tulee mielen vanha vitsi cowboysta, joka ratsastaa preerialla, kuulee taivaalta äänen, joka käskee hänen mennä Abileneen, Abilenessa ääni käskee hänen mennä saluunaan ja satsata ruletissa kaikki rahansa numero viiteen, taivaallisen äänen viettelemänä cowboy tottelee, ruletissa tulee numero kahdeksantoista ja ääni kuiskaa: harmi, me hävisimme."
Anteeksipyydettävää maailmassa riittää. Historia on täynnä vanhoja ja nykypäivä uusia vääryyksiä.
Netissä on jopa erityinen sivusto www.anteeksi.fi jonne voi kirjoittaa anteeksipyyntöjä. Ne julkaistaan sivulla tarkistusten jälkeen.
Pyydän nöyrimmästi anteeksi tätä kirjoitusta. Sori siitä.
Mukavasti kirjoitettu poliitikkojen anteeksipyytörituaaleista. Politiikkaa tehdään päivinämme suurieleisesti kaikesta mahdollisesta.
”Voi tätä nöyryyden määrää”, tasapuolisuuden vuoksi tekisi mieli sanoa että voi tätä hurskasta paheksumisen määrää.
Ilmoita asiaton viesti
Silloin kun islam-kriisit olivat vain – nyt harmittomilta tuntuvia – pilapiirrosjupakoita, pyysi pääministeri Matti Vanhanen anteeksi. Jäi vaikutelma, että se sorittelu oli vain varmuuden vuoksi, asiasta joka ei todellakaan ollut Vanhasen tai Suomen kansakunnan syy.
Anteeksipyytelyn edeltäjä ainakin ilmaisun tasolla oli ”poliittisen vastuun kantaminen”. Sekään ei merkinnyt käytännössä mitään, ainakaan jos seuraaviin vaaleihin oli enemmän kuin poliittisen muistin aikayksikkö, joka siis on kolmisen kuukautta.
Ilmoita asiaton viesti
Jyrki Katainen pyysi anteeksi verrattuaan oppositiota Terijoen hallitukseen. Tosin anteeksipyyntö oli ehdollinen: jos olen loukannut joidenkin tunteita.
Ilmoita asiaton viesti
Mari Kiviniemi moitti oppositiota epäisänmaalliseksi, ja sillä kertaa poliitikko todella sai ansionsa mukaan: Keskusta muuttui seuraavissa vaaleissa suurimmasta hallituspuolueesta pienimmäksi oppositiopuolueeksi.
En jaksa muistaa pyysikö Kiviniemi lausuntoaan varsinaisesti anteeksi, mutta hän selitti sitä omilla pohjalaisjuurillaan! Hämmästyttävää hölmöilyä kympin tytöltä; tietyt sanavalinnat yhdistettynä Pohjanmaahan tuovat ainakin minun mieleeni Lapuan liikkeen. (Nyt taitaa aiheen käsittely mennä överiksi… sori siitä.)
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kirjoituksesta! Tuli taas teos kirjaston tilauslistaan.
Minäkin olen ihmetellyt tätä anteeksipyytämistrendiä, mitä se oikein palvelee. En ymmärrä mitä mieltä on pyytää anteeksi aikaisempien sukupolvien teoista.
Tuntuu kuin poliitikot käsittäisät vastuun pelkäksi muodollisuudeksi jota voidaan kuitata anteeksipyynnöllä tai pahimaassa tapauksessa eroamalla postistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi jos tulee väärä kuva Econ kirjasta. Anteeksi-asia on vain pieni sivujuonne kirjassa eikä se muutenkaan ole Econ parhaita.
Ilmoita asiaton viesti
Ruusun nimi tuli heti mieleen, että sitä kirjaa rakastin ja hartaasti luin. Hyllyyni se jäi ja odottaa toista lukemista, mutta kun on niin paljon muutakin luettavaa. Kiva, että sanoit ettei ole paras. Se riitti tuon kirjan osalta. MInulla on myös Foucaultin heiluri (Foucault’s Pendulum), mutta en oikein päässyt siihen kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Pyydän anteeksi, että olen viimeksi mainitusta samaa mieltä. Olisihan se hienoa tykätä valmiiksi taputetusta, mutta vielä ei ole heiluri tullut siihen asentoon.
Ilmoita asiaton viesti
Nykypäivänä lähes kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa tuntuu olevan normaalia se, että tehdään lähes mitä vaan ja sana ”anteeksi” kuittaa kaiken entiselleen.
Ilmoita asiaton viesti