Muslimi Ranskan presidentiksi
Eletään vuotta 2022. Ranskan presidentiksi on valittu Muslimiveljeskunnan Mohammed Ben Abbes. Ensimmäiset muutokset katukuvassa alkavat pian näkyä. Naisten pukeutuminen muuttuu.
Ranskan kirjallisuuden kuumin nimi Michel Houellebecq kuvittelee uudessa kirjassaan (Alistuminen, WSOY 2015), mitä tapahtuu, kun Ranska saa presidentiksi muslimin.
Houellebecq on hävytön, poliittisesti täysin epäkorrekti, sovinisti ja kyynikko, mutta loistava kirjailija. Hän vie tässä uutuudessaan lukijaa, myös minua, kuin pässiä narussa. Hän liioittelee ja viihdyttää, mutta panee myös ajattelemaan.
Presidentinvaalien jälkeen uudessa hallituksessa Muslimiveljeskunta ottaa hallintaansa opetustoimen ja islamisoi yliopistot. Kohta naiset käyttävät huntua, moniavioisuudesta tulee laillista ja muslimit alkavat valloittaa virkapaikkoja.
Kirjan minäkertoja, kirjallisuuden professori Francois, 44, harkitsee kääntymistä islaminuskoon monen kollegansa tavoin, jotta säilyttäisi virkansa. Häntä kiehtoo ajatus useasta vaimosta, mutta häntä harmittaa, että naisten muodot eivät enää erotu peittävien vaatteiden alta. Onneksi naimakaupan välittäjien ammattikunta auttaa vaimojen valinnassa.
"Naisten takamusten katselu, tuo haaveellinen lohdun rahtunen, oli siis sekin käynyt mahdottomaksi. Muutos oli kuin olikin käynnissä, silmin nähtävä mullistus oli alkanut."
Musliminaiset alkavat kiinnostaa professoria, kun hän on havainnut, että rikkaat saudinaiset verhoutuvat päivisin mustaan burkaan, mutta illalla korsetteihin, punoskoristeisiin rintaliiveihin, helmin ja värikkäin pitsein koristeltuihin stringeihin.
"He olivat täysi vastakohta länsimaisille naisille, jotka päivisin olivat tyylikkäitä ja seksikkäitä, koska pelissä oli heidän yhteiskunnallinen statuksensa, mutta jotka illalla kotiin päästyään lyyhistyivät väsymyksestä, pukeutuivat löysiin, muodottomiin asuihin ja luopuivat kaikista viettely-yrityksistä."
Presidentti Abbes on suosittu virkakautensa alussa, suositumpi kuin yksikään presidentti ennen häntä. Rikollisuus vähenee ja työttömyys laskee, koska naisia poistuu työmarkkinoilta. Perhetukia korotetaan, koulutusrahoja leikataan. Puhutaan kolmannesta tiestä. Perheyritykset ovat kunniassa.
Abbes haluaa olla uusi Augustus. Hänen ihanteenaan on muinainen Rooman valtakunta ja Euroopan yhdentyminen on hänelle vain keino päästä tuohon päämäärään islamilaisen Ranskan johdolla. Hän haluaa EU:n jäseneksi Marokon, Turkin, Tunisian, Algerian, Libanonin, Egyptin…
Houellebecq antaa ranskalaista shokkihoitoa samaan aikaan kun islamilaiset maahanmuuttajat vyöryvät kaikkialle Eurooppaan. Kirja on satiiri ja provokaatio. Huumori on hävytöntä eikä ihme, että erityisesti feministit ovat vetäneet herneitä neniinsä.
Houellebecqin visioita ei pidä tietenkään ottaa kirjaimellisesti tulevaisuuden ennusteina. Ne kertovat pikemminkin tästä päivästä, peloista ja toiveista. Kirjailija luo eteemme sellaisen kuvan, ettei siitä ihan helposti tokene.
Turkin kierroksella hotelleissamme oli naapurimaasta muslimeja lomalla. Silloinkin heitettiin huivit nurkkaan, sillä silloin oli heilläkin lupa irrotella muulla tavallakin. Näin se vain on. Irrottelemme eri tavoin. Kaavussa minäkin joskus iltaisin. On niin mukava asu. Ensimmäisen kauniin kaapuni sain lahjaksi, kun serkkuni kävi miestään katsomassa Liberiassa. Kauan siitä nautin ja uusiakin on pitänyt hankkia.
Tuo kirja on pakko saada ja lukea. Kiinnostavia asioita selvästi. Joskus jotkut ennakoidut asiat käyvät toteen, toisinaan ei.
Ilmoita asiaton viesti
Houellebecqin kirja muuten julkaistiin Ranskassa tammikuussa samana päivänä, jolloin terroristit iskivät Charlie Hebdo -lehden toimitukseen.
Ilmoita asiaton viesti
J.M: ”Presidentti Abbes on suosittu virkakautensa alussa, suositumpi kuin yksikään presidentti ennen häntä. Rikollisuus vähenee ja työttömyys laskee, koska naisia poistuu työmarkkinoilta. Perhetukia korotetaan, koulutusrahoja leikataan.”
Meidän SSS – veljiemme ohjeistava hallitus taitaa olla aikaansa edellä. Kehityksen vastarintayrityksiä käsitellään lähinnä huonoina vitseinä
Ilmoita asiaton viesti
Heh, heh. Arvelinkin että joku keksii yhdistää tämän ranskalaisen fiktion Suomen nykypäivään.
Ilmoita asiaton viesti
Helppo ja oikea arvaushan tuo oli. Totta ja tarua.
Ilmoita asiaton viesti