Toteutumattomien katastrofien maa
Suomessa ollaan harvinaisen kiinnostuneita, jopa huolissaan, siitä mitä meistä ulkomailla ajatellaan. Totuus on, että ei meistä paljon ajatella eikä tiedetä, naapurimaissa sentään jotain.
Ruotsalaisesta näkökulmasta Suomi on ollut toteutumattomien katastrofien maa. Näitä sanoja käytti vuonna 1962 ruotsalainen kenraali Bo Westin. Samanniminen tutkielma julkaistiin vuonna 2000 Ruotsin turvallisuuspoliittisen eliitin Suomi-kuvasta.
Veteraanidiplomaatti Jaakko Iloniemi ymmärtää ruotsalaisia: ”Suomi on varmaankin aivan aidosti ollut itsenäisyytensä aikana monta kertaa katastrofin partaalla, jos maamme kohtaloita katselee Tukholman horisontista.”
Iloniemi, 83, on kirjoittanut selkokielisen kirjan Suomen turvallisuuspolitiikasta, Suomen asemasta maailmassa (Maantieteelle emme mahda mitään, Docendo 2015). Se koostuu kymmenistä lyhyistä luvuista, joiden lukemista häiritsevät vain lukuisat painovirheet ja muut tekniset huolimattomuudet.
Kirja on kuin katekismus. Se on Iloniemen ulkopoliittinen testamentti, yhteenveto hänen pitkän uransa kokemuksista.
Ulkomailla ihmetellään joskus Suomen olemassaoloa itsenäisenä valtiona. Tähän kiinnittää huomiota myös Iloniemi, joka kysyy, miten on mahdollista, että niin pieni kansakunta on voinut elää omaehtoista elämäänsä niin lähellä suurvalta-Venäjän ydinalueita?
”Miten on selitettävissä se, että venäläinen kulttuuripiiri ei näy eikä vaikuta Suomessa sen enempää kuin miten Paasikivi sen määritteli: blinit ja borssisoppa?”
Suomalaista paradoksia Iloniemi on joutunut selittämään vuosikymmenestä toiseen monessa roolissa, myös diplomaattina. Ei siis ihme, että ensimmäinen luku on otsikoitu ’Suomi – olemassaolon paradoksi’ ja viimeinen luku ’Suomen olemassaolon paradoksi’.
Olemme jälleen katastrofin partaalla. Otetaan Iloniemi avuksi.
Iloniemi vertaa Suomen nykyisiä ongelmia sodanjälkeiseen tilanteeseen. Sodan jälkeen edessä olivat ankarat haasteet: siirtoväen asuttaminen, rintamamiesten kotiuttaminen, suuret sotakorvaukset ja jälleenrakennuksen suunnaton tarve.
”Kun kaiken tämän muistaa, tuntuvat suomalaisten tämän päivän huolet kovin keveiltä. Eiköhän niistäkin selvitä – jos tahtoa riittää. Menestys on tahdosta kiinni.”
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Olen samaa mieltä Iloniemen kanssa, etteivät monet valittavat suomalaiset osaa edes kuvitella kuinka kovaa kamppailua Suomi kävi sodan jälkeen ja kuinka köyhää kaikki oli – eikä ruikuttamiseen ollut edes aikaa. Olenkin monta kertaa ajatellut, että voisi pahimmat valittajat lähettää vaikka jonnekin Venäjän maaseudulle elämään vähäksi aikaa, niin taitaisi tuo suhteellisuudentajukin vaatimuksille vähän kasvaa kohtuullisemmiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kaija näyttää uskovan Siperian kykyyn opettaa ihmistä. Vai pitääkö ”Venäjän maaseutu” tulkita jotenkin toisin?
Ilmoita asiaton viesti
Tulkitset tuon ihan oikein – kyllä Siperia opettaa ainakin suhteellisuudentajua:)
Ilmoita asiaton viesti
Suhteellisuudentaju on yhtä tärkeää kuin huumorintaju. Molemmat tuppaavat unohtumaan arkipäivän melskeissä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on pieni kansakunta, jolla on oma pikkuinen hyppyrimäkensä. Siitä se kuitenkin tekee komeita hyppyjä, vaikka joutuu joskus – jopa ilmalennon aikana – vaihtamaan ns. viivotintyylistä V-tyyliin ja takaisin.
Ihme on se, että se kuitenkin lähes aina laskeutuu montun pohjallekin ehjin nahoin – ja kiipeää taas ylös torniin. Uskon ja rohkeuden puutteesta ei aina seuraakaan katastrofeja. Sisukasta porukkaa… 🙂
Toivottavasti huumorintajua (mustaakaan) ja suhteellisuudentajua ei tulevaisuudessakaan puutu, vaikka Schengen repäisi ja euro kaatuisi. Siitä pitävät huolen musiikki, Kaurismäki ja maantiede.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmoita asiaton viesti