Parhaat kirjat 2015
On aika julkaista tähän asti salassa pidetty Mellerin lista. Se sisältää vaikuttavimmat kirjat, jotka olen tänä vuonna lukenut. Ne eivät välttämättä ole parhaita, kuten otsikko väittää, koska on mieletöntä panna kirjoja paremmuusjärjestykseen, mutta ne ovat tavalla tai toisella tehneet minuun vaikutuksen.
Tilan säästämiseksi tässä on kymmenen kirjan lista vain kotimaisesta kaunokirjallisuudesta. Kirjan yhteyteen on poimittu lause tai pari Uuteen Suomeen tekemistäni arvioista. Nousevia tähtiä ovat Kaaja, Latvala, Korkea-aho ja Seppänen. Seuratkaa heitä!
Pidän toistaiseksi kassakaapissa ulkomaisten kirjojen ja tietokirjojen listan.
Mellerin lista 2015, kotimainen kaunokirjallisuus:
1. Laura Lindstedt: Oneiron, Teos.
"Oneiron on vaativa teos, vaikka sitä on helppo lukea. Se on hyvässä mielessä korkeakirjallisuutta, jonka luulisi kiinnostavan myös kansainvälisiä lukijoita."
2. Katja Kettu: Yöperhonen, WSOY.
"Romaania vie eteenpäin kaunis ja omintakeinen kieli, johon tupsahtelee tuon tuostakin itse keksittyjä sanoja ja reheviä sanontoja. Rosoa ja särmää riittää, vaikka muille jakaa."
3. Heidi Köngäs: Hertta, Otava.
"Kirja on riipaiseva kuvaus inhimillisistä heikkouksista ja vahvuuksista ja siitä, miten yksilöt musertuvat totalitäärisen joukkoliikkeen puristuksessa."
4. Karo Hämäläinen: Yksin – romaani Paavo Nurmesta, WSOY.
"Teksti nakuttaa tasaisen tappavaa tahtia kuin Nurmi juoksuradalla; rytmi on yksitoikkoisen armoton, lauseet lyhyitä. Mitään sankaritarinaa Hämäläinen ei ole tehnyt, pikemminkin päin vastoin."
5. Kaj Korkea-aho: Paha kirja, Otava.
"Jos on sitä mieltä, että kirjallisuudella ei ole mitään merkitystä, Pahan kirjan luettuaan voi tarkistaa kantansa. Kirjat ovat vaarallisia ja erityisesti sellaiset kirjat, joita ei ole julkaistu. KK on tulevaisuuden mies!"
6. Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu, Otava.
"Oli helppo samaistua kirjan tunnelmiin: ulkopuolisuus, huumori, surumielisyys ja yksinäisyys joukkojen keskellä eivät sukupuolta tai ikää kysele. Latvalalla on oma ääni, joka erottuu massasta."
7. Matti Rönkä: Eino, Gummerus.
"Rönkä tekee tavallisuudesta taidetta. Teksti on kurinalaista, mutta ei tylsää. Eino on vanhanaikainen romaani, ihan hyvässä mielessä."
8. Kari Hotakainen: Henkireikä, Siltala.
"Hotakaisen teksti soljuu niin helposti, että sen on täytynyt syntyä vaivalloisen prosessin kautta. Tai mistä minä tiedän. Hotakainen on niukan tyylin mies."
9. Anu Kaaja: Muodonmuuttoilmoitus, Teos.
"Outoja tarinoita, hurjia juttuja, mielikuvituksen juhlaa!" Tämän kirjan parissa ei tule ikävä. Esikoiskirjailija.
10. Jussi Seppänen: Kymmenottelu, WSOY.
"Seppänen kirjoittaa useimmiten muusta kuin urheilusta ja sitten kesken kaiken ikään kuin hätkähtää, että tämähän on urheilukirja, ja panee muutaman urheilullisen viittauksen. Jaaha, metri juostu ja eväät syöty."
Juuri tuli tällainen tiedote:
Laura Lindstedtin Oneironin käännösoikeudet on myyty jo viiteen maahan. Tuorein käännössopimus tehtiin eilen ruotsalaisen Norstedts-kustantamon kanssa.
Ruotsin lisäksi romaani tullaan julkaisemaan lähivuosina ainakin Tanskassa (Rosinante), Unkarissa (Scolar), Bulgariassa (Faber) ja Liettuassa (Versus Aureus).
Ilmoita asiaton viesti
Aika vaikuttava luettelo. Harvoja suomalaisia kirjoja kun käännetään ”sivistyskielille”. Kerro, oi Melleri, mikä on viimeksi englanniksi käännetty kirja? Sofi Oksanen, ainakin saksannokset aikaisemmista kirjoista ovat onnistuneet joksaaltakin hyvin.
Hotakaisen nihilistinen tyyli olis varmaan vaikea saavuttaa. Mutta jos ajattelisi Hotakaisen saksalaiseksi kirjailijaksi niin ollaan lähellä saksalaista (inho)realismia ála 20 luku.
Minusta nyt jostakin syystä on niin tärkeää, että suomi taipuu myös muille kielille.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta linkistä löytyy muutama viimeaikainen käännöskirja englanniksi: Leena Krohn, Philip Teir, Harri Nykänen. Kai Korkea-ahon Paha kirja ilmestyy ainakin viidellä kielellä, ei kai englanniksi kuitenkaan. Sitten tämä Emmi Itärannan Teemestarin kirja on menestynyt hyvin englanniksikin.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1450324117296
Ilmoita asiaton viesti
Sori vaan, tuli tuossa mieleen että Suomen tuleville kansanedustajille pitäisi laittaa pakolliseksi luettavaksi, ennen viralle pääsyä myös tentattavaksi, Maailman Paras Moderni Kirja Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia. ( Ensimäinen osahan tuli hyvin, sitten jo kääntäjälläkin tuli ongelmia ). Tuli sitten saksaksi luettua 2. ja keskenjäännyt 3.
Niinkuin kaikessa hyvässä kirjallisuudessa, se on hyvin ( muttei helposti ) käännettävissä suomeksi. Ja säilyttää ajankohtaisuutensa ilman aikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä idea tuo Musilin Mies vailla ominaisuuksia. Sen lukeminen vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta maksaa vaivan.
Ilmoita asiaton viesti