Kirjaholistin tunnustuksia

Luin viime vuonna reilusti yli 150 kirjaa. Se on ehdottomasti liian paljon. En osaa kuitenkaan lopettaa. Kun otan ensimmäisen huikan, luen muutaman sivun, se on menoa. Ei auta muuta kuin lukea kirja loppuun. Ja sitten seuraava…

Me nimettömät kirjaholistit tiedämme, että paheiden summa on vakio. Ehkä siksi olen oppinut elämään tämän pikku paheeni kanssa.

Kirjaholisti ei yleensä häiritse kanssaihmisten elämää, sillä lukeminen on yksinäistä hommaa. Pientä häiriötä saattavat aiheuttaa mahdolliset kirja-arviot, joita kirjaholisti tunkee joka paikkaan.

Minulta ei tipaton (kirjaton) tammikuu onnistunut tänäkään vuonna. Joulunpyhistä lähtien olen lukenut seuraavat kymmenen kirjaa. Kaikki on julkaistu Suomessa viime vuonna ja kirjat on lainattu kirjastoista. Viimeksi luetut ovat ensin.

Mellerin lista (11.1. 2016):

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015).
Yllättävän hyvä kirja eikä mikään tavallinen tarina. Rauma sai viime vuonna Kalevi Jäntin palkinnon ja olisi ansainnut myös Finlandia-ehdokkuuden.

René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan (Siltala 2015)
Koskettava tarina kirjoittajan, entisen diplomaatin, juutalaisesta äidistä ja hänen suvustaan sekä kielletystä rakkaudesta. Ansiokas taustoitus myös juutalaisuuden historiasta. Kiinnostava!

Lasse Lehtinen: Ei ole muuta antaa (WSOY 2015)
Kasinotalouden kronikkaa 1980-luvulta. Kaikkihan me tiedämme, että Lehtinen osaa kirjoittaa sujuvaa tekstiä, mutta pintapuoliseksi jää kokonaisuus.

Fjodor Dostojevski: Kulta-aika taskussa (niin & näin 2015)
Kukapa olisi parempi opas kuin Dostojevski, kun etsitään Venäjän ideaa. Kirjaan on koottu kirjoituksia Venäjän maasta ja hengestä. Aina ajankohtainen.

Alice Munro: Nuoruudenystävä (Tammi 2015)
Nobelisti Munron kymmenen novellia, jotka ovat kuin pieniä tutkielmia ihmisten elämästä. Laatutyötä, kuten Munron tekstit yleensäkin.

Jenni Kirves: Aino Sibelius – Ihmeellinen olento (Johnny Kniga 2015)
Sibeliusten kirjeenvaihtoa, avioliiton arkea ja juhlaa. Kirjailijan panos yllättävän pieni, kirja on pääasiassa sitaatteja. Ei uutta Sibelius-tietäjille, meille muille kyllä.

Johannes Lahtinen: Galileo (Gummerus 2015)
Laukaalaisen sepän hämmästyttävä kirja. Se on paksu ja rosoinen, epätasainen ja rönsyilevä, mutta lopulta se pyörii sittenkin. Kotiläksynsä Lahtinen on tehnyt hyvin.

Tuomas Kyrö: Uusi urheilukirja (Mielensäpahoittaja Oy 2015)
Tuomas Kyrö on humoristi ja urheilumies. Hän on kirjoittanut urheilusta ennenkin. Mutta niin vain humoristikin vakavoituu, kun kirjoittaa urheilusta. Se on vakava paikka.

Ilkka Taipale: Venäjä mon amour (Into 2015)
Taipale on pyörinyt väkkäränä mitä moninaisimmissa tilanteissa. Tässä Arkangelin yliopiston kunniatohtori tunnustaa rakkautensa Venäjään. Mukaan mahtuu myös pesäpalloa Vimpelissä.

Timo J. Tuikka: Vuosisadan sankarit ja pelurit (Otava 2015)
Tri Tuikka kansanomaistaa historiaa käyttämällä joskus vähän rahvaanomaista kieltä. Tuskin hän ketään pystyy enää hätkäyttämään. Kirja oli aikamoinen luku-urakka, mutta kyllä siitäkin selvittiin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu