Mies kuin avoin kirja
Joskus on hyvä rääkätä itseään kunnolla, jotta jaksaa sitten kun varsinainen kilpailukausi alkaa. Peruskuntoa ryhdyin vahvistamaan lukemalla Paavo Väyrysen pikakirjan (Eihän tässä näin pitänyt käydä, Paasilinna 2016).
Luin Väyrystä sivu sivulta niin, että lopulta olin hämärän rajamailla. Kalkkiviivoille punnersin pelkällä tahdonvoimalla vain huomatakseni, että kun kirja loppui, jäljellä oli vielä kymmeniä sivuja liitteitä.
Antakaa anteeksi, sillä liitteitä en enää lukenut sanasta sanaan. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Minun oli tarkoitus lukea jokainen rivi. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että liitteet olivat lähinnä Väyrysen vanhoja blogeja, joista osan olin lukenut jo aiemmin. Silmäilin kyllä pintapuolisesti nämä arvokkaat dokumentit.
Tässä kirjan ydin vielä kerran: "Sovin parhaimmin ulkoministeriksi. Niissä hommissa on yleensä 60−70-vuotiaita kokeneita poliitikkoja (Lavrov on 65-vuotias, Kerry yli 70). Muukin tehtävä ulkoministeriössä toki kiinnostaa", Väyrynen kirjoitti Juha Sipilälle ennen hallituksen muodostamista.
Samaa viestiä eri sanoin PV toisti sähköpostista toiseen. Ja tärkeä lisäys: "Olli (Rehn) ei ulkoministeriksi sovi", Paavo todisti.
Ja sitten kävi niin kuin kävi. Eikä Paavo ole mikään Esko Aho, jolle niin on hyvä kuin käy. "Huonommin ei olisi voinut käydä" oli Väyrysen kirjalleen ensin kaavailema nimi.
Paavo Väyryselle Juha Sipilä on suuri arvoitus. Väyrynen sen sijaan ei ole arvoitus kenellekään. Häntä voi lukea kuin avointa kirjaa.
Hekottelin lopussa, hyvin arvioitu mielestäni, vaikka en kirjaa ole lukenut, – eikä nyt enää tarvitsekaan;)
Ilmoita asiaton viesti
”Huonomminkin olisi voinut käydä”, otsikoi sama Väyrynen kirjansa vuonna 2011. Tämänkertaisen teoksen sävyyn verrattuna viiden vuoden takainen Paavo vaikuttaa siis reippaalta ja optimistiselta. Nyt ote on ilmeisesti lähinnä harmitteleva.
Kun Väyrynen irtautuu Keskustan puolue-elimistä, mutta kieltäytyy poliittisesta loikasta esimerkiksi perussuomalaisiin, miten ihmeessä ja keiden tuella hän aikoo työskennellä ”ihmiskunnan hyväksi” ynnä muiden ylevien asioiden puolesta niin, että hänen tekemisillään on merkitystä? Minusta ratkaisu vaikuttaa kääntymiseltä umpikujaan.
Tuo sähköpostipommitus hallitusta muodostaneen Sipilän silmille olisi ollut useimmille liikaa. ”Älä ota Ollia, ota minut” -tyyppinen itsensätuputus kertoisi työhönottotilanteessa kärsimättömyydestä, jopa epätoivosta.
Onkohan Väyrysen helppoa vai päinvastoin vaikeaa löytää kirjoilleen kustantaja? Tällä kertaa asialla on näköjään Paasilinna, vuonna 2011 Helsinki-kirjat. Entä kuka piirsi kansikuvan, Lasse Rantanen vai Teuvo Salminen?
Ilmoita asiaton viesti
Kansi on Lasse Rantasen. On Väyrysen kirjassa paljon tietoakin pelin politiikan ohessa.
Ilmoita asiaton viesti
Väyrys-kirjoihin kuuluu myös ”Vastarannan kiiski” vuodelta 2013. Sen näkökulma on Väyrysen poliittisten vastustajien, ja heitähän riittää.
Ilmoita asiaton viesti
Kehutaan vähän: Väyrynen kirjoittaa hyvää asiaproosaa, jota on helppo lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin vaan jaksaa huvittaa nämä äkkiviisaiden arvailut Väyrysestä.
Ja että ihan avointa kirjaa joka lehottaa apposen auki vain omissa päissään.
Se miksi Paavon omat ja oikeat puheensa eivät sitten aukeakaan näille ’kakaramaisille’ viisastelijoille, kun ne eivät vastaakaan omia avoimia kirjojaan, lienee heille ikuinen mysteeri, valitettavasti.
Tosihan se on, että Paavo tuntee itsensä ja kykynsä varmasti parhaiten, myös sen, mikä lahja tarvittaessa meillä hänen ulkopoliittisen osaamisen laajuus tiukoissa paikoissa tulee tässä jermussa meille olemaankaan.
Ja kun muut kääntelevät takkejaan, Paavo seisoo kuin tammi.
;-))
Ilmoita asiaton viesti