Murhatut veljet
Tämä on surullinen tarina neljästä alajärveläisestä veljeksestä, Valterista, Verneristä, Williamista ja Ivarista. Heistä kolme ammuttiin vihtiläiseen tienposkeen kansalaissodan ensi päivinä 1918. Veljesten sukunimi oli Thomé. He ovat Suomen historian unohdettuja merkkimiehiä.
Veljesten kohtalosta kertoo juuri julkaistu kirja (Marko Paavilainen: Murhatut veljet, Siltala 2016), johon tämän kirjoituksen tiedot perustuvat. Dosentti Paavilainen on tehnyt perusteellista työtä. Kirjassa on uutta tietoa, vaikka luulisi, että kansalaissota on jo loppuun kaluttu aihe.
Veljekset kasvoivat kahdeksanlapsisessa perheessä synkän metsän keskellä Mustakorven kruununtorpassa Iirujärven rannalla. Heidän isänsä oli Alajärven aluemetsänhoitaja. Keskellä suomenkielistä Etelä-Pohjanmaata Thomén perheen kotikieli oli ruotsi.
Poikia ei pantu suomenkieliseen kansakouluun vaan heitä opetettiin kotona. Siitä huolimatta pojat oppivat suomen ja muistelivat lapsuuden aikaa Mustakorven mailla onnen aikana. Tähän Onnelaan he palasivat usein niin kauan kuin heidän isänsä eli.
Veljekset eivät kielestä kiihkoilleet. Se oli yksi heidän menestyksensä salaisuus. He eivät unohtaneet eteläpohjalaisia maalaisjuuriaan.
Helsingissä nuoret miehet herättivät hilpeyttä puhumalla outoa ruotsia ja suomeakin vahvalla eteläpohjalaisella murteella. He olivat kansanmiehiä ja nauttivat elämästä. Valterista sanottiin, että häntä kiinnostivat urheilu, juhliminen ja kauniit naiset.
Valter ja Ivar olivat arkkitehtejä sekä yhtiökumppaneita, William metsänhoitaja ja Verner kuvataiteilija. Valterin ura lähti nousukiitoon, kun hän suunnitteli Vanhan Polin Lönnrotinkadulle yhdessä Karl Lindahlin kanssa.
Myöhempiä töitä Helsingissä olivat mm. Otavan toimitalo ja Stockmannin tavaratalon arkkitehtikilpailun voitto. Valterin ja Ivarin kädenjälki näkyy Serlachiuksien Mäntässä, Ahlströmien Varkaudessa ja monessa muussa paikassa. Erityisesti suurliikemiehet suosivat Thomén veljeksiä.
William ehti tehdä monenlaisia töitä metsänhoitajana ennen kuin perusti oman yrityksen, josta kasvoi idänkaupan mahtitekijä Thomesto. William oli myös monen ehdokas metsähallituksen johtoon ennen Vihdin traagisia tapahtumia.
Veljekset olivat kuollessaan miehiä parhaassa iässä. Valter, 43, William, 37, ja Ivar, 35, kuolivat Lauri Karan johtaman punaisten terroristijoukkion luoteihin. Oheisesta linkistä löytyy lisää tietoa teloituksesta ja Lauri Karasta: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168661-tutkija-tata-miesta-ei-kukaan-hal…
Verner (1878-1953), säästyi teloitukselta, kun oli silloin muualla. Verner sai myöhemmin ansioistaan taiteilijana professorin arvonimen. Hänen maalaamansa alttaritaulu on Alajärven kirkossa.
Thomén veljekset ovat kirjansa ansainneet. Heidän uurastuksensa jäljet näkyvät tänäkin päivänä arkkitehtuurissa, taiteessa ja liike-elämässä.
Punaista terroria, johon vastattiin valkoisella terrorilla…
Hyvä muistaa, että Suomessa suomalainen terrori kukki vasta sata vuotta sitten. Suomenruotsalaisia kohtaan viljellään vihaa Puheenvuorossa vähintään kerran viikossa edelleenkin…
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä nuo suomenruotsalaisetkin osaavat kannustaa. Esimerkkinä eräs abiajelun kyltti: ”Mutta meillä on rahat!”
Ilmoita asiaton viesti
Täältä sivulta 11 löytyy kuva Valter Thomenin alttaritaulusta: Kristus tekee sokean näkeväksi. http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding…
Jotenkin yllättävä kuva.
Ilmoita asiaton viesti
Irja, tuo Verner Thomén alttaritaulu ei kelvannut aikoinaan Alajärven kirkkopäättäjille. Se on nyt Kallion kirkon sakastissa. Verner maalasi Alajärven kirkkoon uuden alttaritaulun, joka kelpasi.
Ilmoita asiaton viesti
Näiden Thoménien historia on varmasti hyvin helposti selvitettävissä, mutta Lauri Karan elämästä jos haluaisi kaivella jotakin, niin mahtaisikohan löytyä. jostakin syystä en tyydy siihen ajatukseen että ainoastaan tilaisuudesta hänestä olisi tullut armoton ja verenhimoinen murhamies, vaan uskon että siihen liittyy jotakin muutakin. [Tutkija: Tätä miestä ”ei kukaan halua muistaa” – Järjettömistä murhista vaiettiin Suomessa] Miksi? Yleensähän julmiin tekoihin syyllistyneiden taustoja halutaan kaivella, mutta miksi Lauri Karan taustoja ei haluttaisi, vai eikö sieltä löydy mitään. Nuo Karan tekemät julmat veriteot ovat aivan selviä, mutta jokin jää vaan kaivelemaan. Historiaan on kyllä kirjoitettu muitakin tapahtumia, mistä puuttuu myös vastauksia.
Ilmoita asiaton viesti
→ #5/TN: ”Historiaan on kyllä kirjoitettu muitakin ..”
Wikipedia tietää kertoa hiukan loppukaaresta:
”Kara pakoili sodan jälkeen mutta jäi kiinni 11. toukokuuta 1918 ja joutui Kouvolan vankileirille. Pidättäjät eivät kuitenkaan tienneet, miten merkittävästä vangista oli kysymys. Vankeja lähdettiin siirtämään junalla Riihimäelle, jossa vartiointi oli järjestetty huonosti, ja Kara pääsi karkaamaan. Hän piileskeli koko kesän ja siirtyi syksyllä Venäjälle. Hän otti osaa Venäjän sisällissotaan ja kaatui lokakuussa 1919 Pietarin lähellä Tsarskoje Selossa taistelussa valkoisia vastaan, mahdollisesti Nikolai Judenitšin joukkojen väijytyksessä. Hänet julistettiin kuolleeksi 18. marraskuuta 1935 Hyvinkäällä.”
Ilmoita asiaton viesti
Murhatut veljet nämäkin: tolstoilaiset passifistit Akseli ja Eelo Isohiisi….
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26639-aksel…
Hienot miehet ja yhtä surkea kohtalo (punaisten tappamia).
Ilmoita asiaton viesti