Natsivaari ja natsimummo
Helsingin Sanomien toimittaja Katarina Baer on kirjoittanut riipaisevan kirjan isovanhemmistaan, natsimummosta ja natsivaarista (He olivat natseja, Teos 2016). Hän etsii vastausta kysymykseen, mikä sai hyvistä, hyvyyttä ihannoineista perheistä lähtöisin olleet isovanhemmat liittymään kansallissosialisteihin.
Baer myöntää, ettei tiedä, kuinka suhtautua isänsä vanhempiin, papinpoikaan ja opettajantyttäreen, joista tuli natseja. Isoäitiinsä Ortrudiin (1906-1989) hänellä on kaksi näkökulmaa: toisaalta Ortrud oli kiltti Grossmama, toisaalta harras natsiäiti.
Isoisä Gerhard (1902-1945) kaatui Italiassa juuri ennen Saksan antautumista. Baer joutui tunnekuohun valtaan, kun hän berliiniläisessä arkistossa ensimmäistä kertaa sai tietää, mihin isoisä oli haudattu kaatumisen jälkeen.
"Itketti. Itketti ja hävetti. Kyynelehdin natsia, jota en ollut koskaan tavannut ja jonka kuolemasta oli seitsemän vuosikymmentä, olkoonkin, että kyse oli isoisästäni."
Hieman vastahakoisesti Baer alkaa ymmärtää isoisänsä valintoja. Hän tunnistaa itsessäänkin isoisänsä piirteitä. Gerhard ei ollut vallanhaluinen eikä kovin kunnianhimoinen, ei karjuva natsi eikä sotahullu. Mutta natsi hän oli.
Baer tiivistää: "Hän tiesi, mitä natsit olivat tehneet, hänen omat joukkonsa, eikä hän kestänyt sitä. Hän takertui ideologiaansa kuin uskoon. Hän ei kyennyt muuhun."
Hitlerin natsipuolueeseen isoisä oli liittynyt jo paljon ennen sotaa 1930-luvulla. Hän oli insinööri, paikallisen tason poliitikko, lohko- ja solujohtaja, jollaisia tavattiin kutsua pikkuhitlereiksi. Heitä pidettiin usein viheliäisinä naapurikyttinä ja univormupelleinä, joihin ihmisten ärtymys kohdistui, kun ei uskallettu arvostella Hitleriä.
Kirjansa lopussa Baer tuskailee, kuinka lopulta suhtautua natsimummoon ja natsivaariin. "Minulla on suuri kiusaus sanoa: piruparat. Niin pieniä rattaita kuin he valtavassa koneistossa olivatkin, he olivat aikuisia ihmisiä ja tiesivät, missä olivat mukana."
Baer esittää paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Natsien hirmutöitä ei voi järjellä käsittää eikä myöskään sitä, miksi isovanhemmat hurahtivat Hitlerin oppeihin.
"Ei taida olla muuta vastausta kuin se, että he olivat niin kuin me. He olivat ihmisiä, joita moni rakasti, minäkin."
Baer luettelee pitkän listan isoisänsä hyviä ominaisuuksia, mutta kiteyttää sitten, ettei tämä ymmärtänyt Hitlerin ja natsien rasistisen ideologian järkyttävää tuhovoimaa, omien ihanteidensa kolossaalisia ristiriitoja. "Hänen moraalinen kompassinsa kieppui kuin hyrrä."
Kun saksalainen professori oli tutustunut Gerhard Baerin asiakirjoihin, hän kirjoitti Katarina Baerille: "Teillä ei ole syytä pohjattomaan häpeään isoisänne tähden, mutta ylpeyttäkään Teidän ei ole aihetta tuntea."
Vaikuttava kirja!
Hitler ja kumppaninsa saivat valtavaa tuhoa aikaan, mutta huomatkaa, vain ihmisissä. Me kaikki toinen toistaan viisaammat omalta pieneltä osaltamme aiheutamme paljon suurempaa tuhoa. Ei meitä kukaan siihen pakota.
Jälkeläisemme sadan vuoden kuluttua kirjoittavat ekokatastrofin keskellä että häpeävät meitä, eivätkä voi ymmärtää meidän aiheuttamaa koko maapallon elämän tuhoamista. Me tiesimme kaiken, vuosikymmeniä siitä tiedotettiin, silti toteutamme tuhoa johon verrattuna stalinit ja hitlerit ovat pikkutekijöitä.
Me emme voi sanoa että emme tienneet!
Ilmoita asiaton viesti
Tästä kulmastakin voi asioita katsoa. Maailma ja ihmiset täällä ovat aina olleet monenlaisten totuuksien haltijoita. Suhtautuen vallitsevaan tietoon ristiriitaisin, hyväksyvin tai välinpitämättömin mielin tai silmät, korvat ja muutkin aistinsa kokonaan tai osittain sulkien.
Ilmoita asiaton viesti
Pelkään, että olet oikeassa…
Ilmoita asiaton viesti
On hyvä tuntea ja tunnustaa myös menneisyyteensä liittyvät asiat. Olemme perineet menneiltä polvilta paljon, enemmän kuin edes tajuamme ja vielä tänäänkään tiedämme. Kiinnostava kirja tämäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Jonkin verran olen itsekin miettinyt kysymystä, voivatko jälkipolvet olla vastuullisia isiensä tekemisistä. ”Kosto kolmanteen polveen”, vai miten sitä sanotaan.
Katarina Baer on nyt oman pöytänsä putsannut niin tarkasti kuin se on mahdollista. Mitä mahtaa olla tuon asiaa kommentoineen proffan pöydällä – tai kaapissa? Roman Schatz, Suomen virallinen sakemanni, on todennut Saksan brändin olevan tuhanneksi vuodeksi pilalla natsiaikakauden vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Proffa lienee tarkoittanut, että isoisä ei ollut natsi pahimmasta päästä, vaikka natsi olikin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomo, haavat paranevat yllättävän nopeasti jos niitä parantelee.
Natsit terrorisoivat esim. Belgiaa kahdassa maailmansodassa. Ei ole enää vihaa eikä varmaan pahemmin katkeruuttakaan. On yhteinen valuutta ja EU ja Nato.
Mutta Venäjä ei tunnusta rikoksiaan, vaan syyttää kaikesta muita, edelleen sotii naapureitaan vastaan. Me muistamme Venäjä!
Ilmoita asiaton viesti
Totta on, että Venäjä ei pese omaa pyykkiään enempää stalinismin kuin yleensä neuvostokauden suhteen. Saksa, ja ymmärtääkseni Japani, ovat omat historiansa tunnustaneet, eikä Suomellakaan ole kaapissaan luurankoja. Kummasti se avoimuuden raja sattuu kulkemaan demokratian ja totalitaarisuuden välissä!
Ilmoita asiaton viesti
Ei I MS:n aikana tainnut olla vielä natseja, mutta kyllä Belgiaa julmasti tuhottiin.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi Ortrud ja Gerhard olivat natseja? Kirjan kirjoittaja ei ilmeisesti pysty tätä järjellä ymmärtämään, mutta ei minulla ainakaan ole ollut mitään vaikeuksia ymmärtää ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisen ajanjakson tapahtumia myös saksalaisten näkökulmasta. Kuvitellaan se historiallinen tilanne, missä nämä ihmiset elivät. Yritetään asettua heidän asemaansa.
Nöyryyttävä Versailles’n sopimus oli varmasti loukkaus myös Gerhardin, niinkuin jokaisen ajattelevan saksalaisen järkeä ja ylpeyttä kohtaan. Hän oli myös nähnyt, miten juutalaiset olivat ottaneet yhteiskunnalliset avainasemat haltuunsa Saksan poliittisessa ja älyllisessä elämässä ja estivät saksalaisia nousemasta päättäviin asemiin omassa maassaan. Puolueen jäsenenä Gerhard todennäköisesti syytti juutalaisia Weimarin tasavallan hyperinflaatiosta ja kaikista muistakin Saksan ongelmista.
Mitä natsit oikein ajattelivat? Nykyään tiedämme Siionin viisaiden pöytäkirjat väärennöksiksi, mutta Gerhardin ja Ortrudin maailmankuvassa ne olisivat olleet totisinta totta. Papinpoikana Gerhard oli todennäköisesti itsekin lukenut kristitty ja tiesi, mitä mieltä Raamattu, Luther ja historiallisesti merkittävät saksalaiset filosofit olivat juutalaisista.
Todennäköisesti Gerhard ja Ortrud olivat isänmaallisia ihmisiä, he rakastivat omaa kansaansa ja halusivat auttaa sitä. Siksi he päättivät uhrautua ja antaa elämänsä puolueelle ja johtajalle, johon uskoivat. He eivät ihannoineet hyvyyttä ja olleet natseja siitä huolimatta, he ihannoivat hyvyyttä ja olivat natseja juuri sen takia. Omasta näkökulmastaan he olivat luonnollisesti hyvyyden puolella.
Gerhardin moraaliset tunnontuskat kertovat tämän illuusion murtumisesta. Hän tajusi, että oli uskonut johtajiensa valheisiin ja tullut petetyksi. Maailma oli kuitenkin jo sodassa ja oli liian myöhäistä tehdä mitään.
Kirjaa en siis ole lukenut, varmasti hyvä kirja, mutta pelkästään tämän arvion perusteella voi sanoa, että kirjoittajan oma häpeä, syyllisyys ja poliittinen puolueellisuus estää häntä arvioimasta isovanhempiaan objektiivisesti. Ei se toisaalta ole voinut olla kirjan tarkoituskaan, vaan varmaan jonkinlaista henkilökohtaista katharsista ja synninpäästöä tässä on haettu.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta kommentista totisesti näkyy, ettei sen kirjoittaja ole kirjaa lukenut! Toimittaja Baer on kirjoittaessaan käynyt läpi uskomattoman määrän lähteitä; kirjeenvaihtoa, arkistomateriaalia alan kirjallisuutta, haastatellut aikalaisia ja jälkeläisiä, pohtinut kysymyksiä. Kommentissa toistetaan perinteiset natsiksi tulemisen perusteet. Kirjassa kuitenkin käydään nimen omaan läpi kahta tavallista/epätavallista yksilöä yleisen kehityksen rattaissa.
Ilmoita asiaton viesti
”Baer esittää paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Natsien hirmutöitä ei voi järjellä käsittää eikä myöskään sitä, miksi isovanhemmat hurahtivat Hitlerin oppeihin.”
Tämän kohdan perusteelta kirjoitin kommenttini. Minun mielestäni on helppo käsittää, miksi Hitlerin opit ja manipulaatiotaktiikat vetosivat sen ajan ihmisiin, arvostelun mukaan kirjan kirjoittaja ei tähän kykene.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjassa oikeasti pohditaan kahta ihmistä valintoineen. Se on huomattavan monisyinen, nuo kommentissa olleet perusteet ovat toki tuttuja minulle ja varmasti myös kirjailijalle YLEISELLÄ TASOLLA. Yleinen taso on luettavissa myös kirjasta, lisäksi yksityiselle tasolle menevine ajankuvauksineen.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla ei ole tarvetta lukea tätä kirjaa, ehkä myöhemmin. Natsien tekemiset on jo pengottu moneen kertaan, -kyllästymiseen asti. Toimittaja Baern isovanhemmat liittyivät Nasi-puolueeseen, koska siihen aikaan se oli yhteiskunnassa askel ylöspäin. Samoin pääsy kommunistiseen puolueeseen Neuvostoliitossa oli välttämättömyys, jos halusi päästä eteenpäin elämässä. Tavallinen natsien rivijäsen, samoin kuin kommunistien rivijäsen NLssa, olivat autuaan tietämättömiä kaikista hirmuteoista, mitä siihen aikaan tapahtui. Mistään ”hurahtamisesta” natsi-ideologiaan ei ymmärtääkseni tässäkään tapauksessa voi puhua (olihan niitäkin)
Minua kiinnostaisi tietää paljon enemmän suomalaisista kommunistinuorista Suomessa 2. Maailmansodan jälkeen. Miksi niin monet ”hurahtivat” kannattamaan Stalinia ja Maoa, kaksi ihmiskunnan suurita pyöveliä.(en tiedä oliko meillä Trotskin kannattajia). Nämä kotikommunistit olivat 100% hurahtaneet. Stalinin ja Maon hirmutöistä oli tietoa runsaasti saatavilla.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kannattaisi vlkaista ensin ansiokasta kirjaa ja vasta sitten kertoa miksi Baerin vanhemmat liittyivät puolueeseen. Ei sitä ihan tuntumalla voi arvioida kun kirja on selvästi vaivan ja ajan kanssa ja kiitettävällä tarkkuudella tehty.
Ilmoita asiaton viesti
En väitä etteikö kirja ole vaivalla, ajalla ja tarkkuudella tehty. Katarina Baern vanhemmat liityivät puolueeseen ”paljon ennen sotia”. He tuskin tiesivät mihin natsit olivat viemässä saksalaisia, kuten niin monet, monet muut. Kirjan tekeminen on hyvää terapiaa toimittaja Baerille itselleen
Miksi vielä v. 2016 pohdimme miksi joku liittyi natseihin 1930 luvulla. Misi emme pohdi mikä sai niin monet Suomessakin 60- ja 70-luvuilla hurahtamaan Maon, Stalinin ja Leninin kanattajksi. Niklas, onko tietoa?
PS luultavasti luen ko kirjan, kunhan pöly sen ympärillä hieman lasketuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tässä mitään pölyä ole. Suomlaisten hurahtamisesta kommunismiin julkaistaan kirja, kunhan sen joku kirjoittaa. Tai on kirjoitettukin, jonka jälkeen ne täytyy tietysti lukea, jos itse asia kiinnostaa.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa ainakin 1970-luvulla Suomessa oli useimpiin länsimaihin verrattuna aika vähän Maon ja Stalinin ihailijoita, koska täällä laitavasemmisto koostui pääasiassa neuvostomielisistä taistolaisista. Leniniä toki ihailtiin, ja Brežneviäkin. Stalin sen sijaan oli poissa muodista ja samoin Mao, jolla oli mennyt sukset ristiin Neuvostoliiton kanssa. Harvalukuisten maolaisten joukossa arvostettiin kyllä myös Stalinia.
Ilmoita asiaton viesti
Matti Loikkanen, nuoret etsivät ja toivovat löytävänsä. Menevät usein sinne minne kaveritkin. Muistan hyvin tuon 70-luvun alun yliopistolla. Kaverini asui kommuunissa tai siis yliopiston asuntolassa. Siellä taisi olla herännyt punainen henki. Olihan Suomi aika itään vinossa vielä silloin. Kaverini oli aktiivisempi poliittisesti. Hän kuului ASSilaisiin eli akateemiseen sosialistiseuraan. Protestoi tällä myös proffaisäänsä ja muuta perhettään vastaan. Äiti eli Sveitsissä varakkaan miehen vaimona.
1970-luvulla vasemmistolainen opiskelijaliikehdintä oli erityisen voimakasta ja ASS oli liikkeen keskeinen toimija. SOL:n tärkeimpänä jäsenjärjestönä ASS oli osa taistolaista liikettä. Enimmillään Akateemiseen sosialistiseuraan kuului melkein tuhat Helsingin yliopiston opiskelijaa. 1970-luvun lopulla ASS alkoi tehdä pesäeroa taistolaisuuteen; sen piirissä seurattiin uusia yhteiskuntateoreettisia virtauksia ja alettiin esittää reaalisosialismin kritiikkiä. 1980-luvulla monet ASS:ssa toimineet henkilöt vaikuttivat Demokraattisen Vaihtoehdon perustamiseen.
En paljoa ehtinyt aihetta pohtia, sillä olin jo vakiintunut nuori ja minulla oli lapsi tulossaja oli työssäkin ja piti päästä opinnoissa vikkelään eteenpäin. Vapaat nuoret ehtivät enemmän ja assilaisia oli opettajissakin, nuoriahan hekin olivat.
Kun tuo liikehdistä oli pääosaltaan ohi, moni palasi juurilleen. Joku kuitenkin jäi liikkeen pauloihin. Niinhän lie aina ollut, että etsitään.
Olin hiljan katsomassa Kansallisteatterissa näytelmää Kaksi matkaa Israeliin. Siinä oli matkasta kibbutsiin nuorena ja sitten myöhemmin nostalgisoimaan, miettimään mitä aikanaan tapahtui, suosittelen. Sekin, kibbutsit. oli merkillinen ideologia. Noita riittää. Sointulalaiset, uskonnolliset lahkot. Johonkin kai on vaan juurruttava ellei kotona ole jo juurtunut, mutta ehkä kokeilun kautta löytyy se lähinnä oikea liike tai ideologia. Ehkä joku tekee loikkia useampiinkin eikä koskaan löydä sitä omaansa, mutta elää silti.
Täällä ASSilaisuudesta lisää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Akateeminen_Sosialis…
Ilmoita asiaton viesti
Sadan vuoden kuluttua kukaan ei muista hitlereitä ja stalineita suomalaisista kommunisteista puhumattakaan. Jälkeläisemme kysyvät vain, miten meidän sukupolvi ajoi miljardit ihmiset ekokatastrofiin. Siinä Matti Loikkanen ja minä olemme paljon pahempia kuin natsit!
Ilmoita asiaton viesti
Jotta ekokatastrofia ei tapahtuisi, pitäisi ihmisten ymmärtää mm. materiaalikierrätyksen tarpeellisuus. Jokainen voi omalla kohdallaan elää huomioiden ekologisuus ja luonto. Tietoa asiaan on jo paljon dokumenteissa ja kirjallisuudessa.
Toisin kuin kommentissa #14 sanotaan, kyllä ihmiskunta muistaa kehityksensä, sekä hyvässä että pahassa. Nykyaikana on jo paljon keinoja muistamiseen verrattuna esimerkiksi miten asia oli 2000 vuotta sitten. Silloinkin uskottiin muistamisen tärkeyteen ja kirjattiin ylös ajanlaskun alun tapahtumia Raamattuun, vaikka ei vielä ehkä ollut kovin paljon syytä luottaa tietojen säilymiseen. Nykyään on jo paremmin.
Uskon, että ihmiskunta oppii virheistään ja senkin vuoksi keskustelu ja menneiden aikojen murheiden käsittely on tarpeellista. Tuollainen kirja on rohkeuden osoitus.
Ilmoita asiaton viesti