Paavolaisen paperit löytyivät vintiltä
Vuosikymmeniä piilossa olleet Olavi Paavolaisen tekstit ja muistiinpanot Neuvostoliitosta löytyivät kesämökin vintiltä. Asiasta kertoi Olavi Paavolaisen poika, professori Pekka Paavolainen kustantaja Teoksen järjestämässä tilaisuudessa iltapäivällä.
Tekstien pohjalta on julkaistu kirja, jonka ovat toimittaneet Hannu Riikonen ja Ville Laamanen. Oma arvioni kirjasta on luettavissa täältä http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/216879-hehkuva-sie… .
Paavolainen oli naimisissa toimittaja ja juristi Sirkka-Liisa Virtamon kanssa 1945-53. Pekka Paavolainen on pariskunnan lapsi. Toissa kesänä Pekka Paavolainen ryhtyi tutkimaan äitinsä tallentamaa materiaalia kesämökin vintiltä. Sieltä löytyivät yllättäen Olavi Paavolaisen Neuvostoliitto-tekstit.
Sellainenkin teoria esitettiin ennen tekstien löytymistä, että mitään muistiinpanoja Neuvostoliitosta ei ole olemassakaan. Synkässä yksinpuhelussa Paavolainen mainitsee heittäneensä ainakin osan Neuvostoliitto-materiaaliaan mereen Ranskan Marseillesissa, kun hän oli matkalla Suomeen.
Tutkijat Laamanen ja Riikonen ovat sitä mieltä, että Paavolainen ei tuhonnut ainakaan suomenkielistä materiaalia. Sen sijaan hän lienee heittänyt mereen Neuvostoliitosta saamaansa propaganda-aineistoa, joka olisi voinut olla arkaluonteista. Saksa ja Neuvostoliitto olivat tuohon aikaan loppukesällä 1939 liittolaisia, esimerkiksi Ranska niiden vihollinen. Talvisota alkoi muutaman kuukauden kuluttua.
Miksi Paavolainen ei saanut Neuvostoliitto-kirjaansa valmiiksi? Tilaisuudessa spekuloitiin monilla syillä.
Jos kirja olisi ollut Neuvostoliittoa ymmärtävä, Paavolainen olisi saanut vastaansa porvarilliset piirit. Jos taas kirja olisi suhtautunut kriittisesti Neuvostoliittoon, vastassa olisi ollut koko ns. edistyksellinen rintama vasemmisto etunenässä.
Tällaiseen tilanteeseen Paavolainen ei ilmeisesti sodan jälkeen halunnut. Aika ajoi kirjasta ohi, vaikka sitä monet häneltä odottivat.
Paavolaista on tutkittu harvinaisen paljon, kun ottaa huomioon, että hänen tuotantonsa on vähäinen. Vieläkö löytyy jotain uutta?
Ville Laamanen arveli, että Venäjältä voisi jossain vaiheessa putkahtaa valokuvia Paavolaisen matkalta. Paavolainen itse ei kuvannut, ehkä häntä oli jopa kielletty kuvaamasta. Siksi kuvia matkalta ei ole.
Paavolainen oli matkansa aikana tiukan kontrollin alla. Turvallisuusviranomaiset raportoivat hänen tekemisiään tarkasti. Ehkä joku otti jopa valokuvia.
Tuohon teokseen tekee mieleni ehdottomasti tutustua. Olen lukenut Paavolaisen ”Synkän yksinpuhelun” ja Etelä-Amerikan matkakirjan. Kumpikin aihepiiri on minulle jotenkin tuttu. Olin Yle-aikoinani Brezhnevin kaudella oppimassa kieltä ja kulttuuria neuvostodiktatuurissa. Silloinkaan ei oikein voinut yleisesti kertoa mitä oli nähnyt ja kokenut. Sama on tilanne yhä vielä. Keskustelu on täysin mustavalkoista. Jos yrittää tarjota välisävyjä, kumpikin ääripää ärähtää,
Etelä-Amerikassa Paavolainen kävi mm. Argentiinan ja Brasilian suomalaiskekuksissa, joista minä tein radio-ohjelmasarjaa vuosituhannen alussa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon teokseen tekee mieleni ehdottomasti tutustua. Olen lukenut Paavolaisen ”Synkän yksinpuhelun” ja Etelä-Amerikan matkakirjan. Kumpikin aihepiiri on minulle jotenkin tuttu. Olin Yle-aikoinani Brezhnevin kaudella oppimassa kieltä ja kulttuuria neuvostodiktatuurissa. Silloinkaan ei oikein voinut yleisesti kertoa mitä oli nähnyt ja kokenut. Sama on tilanne yhä vielä. Keskustelu on täysin mustavalkoista. Jos yrittää tarjota välisävyjä, kumpikin ääripää ärähtää,
Etelä-Amerikassa Paavolainen kävi mm. Argentiinan ja Brasilian suomalaiskeskuksissa, joista minä tein radio-ohjelmasarjaa vuosituhannen alussa.
Ilmoita asiaton viesti
Poisto
Ilmoita asiaton viesti
Toiston poisto.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko Paavolaisen kohdalla kysymys siitä, että hänen ystävättärensä Hertta Kuusinen olisi kertonut, mitä Neuvostoliitosta sopii kertoa ja mitä ei. Se saattoi panna Paavolaiselle sordiinon päälle. Hertta Kuusinenhan ei ollut kuka tahansa, sillä hänen isänsä istui tärkeällä paikalla Kremlissä.
Ilmoita asiaton viesti
Kirja täytyy ehdottomasti lukea!
Olen lukenut Paavolaisen pääteokset, ”Synkän yksinpuhelun” parikin kertaa. Se on nimensä mukaisesti kyynisen synkkä. Kirjailija ei osoita mitään ymmärrystä Suomen jatkosodan taistelulle. Kaikki sodan tapahtumat ovat perusteettomia, ja upseerit johtavat miten sattuu. Suomalaisten tavoitteet ovat vääriä jne… Tuntuu siltä, että Paavolaisen sympatiat ovat kaiken aikaa enemmän vihollisen puolella.
Kirjaa pidetään paljolti stilisoituna jälkiviisasteluna, takinkääntönä, sillä Paavolaisen jatkosodan ajan TK-kirjoituksissa on sisällöllisesti ja ajatuksellisesti aivan toinen tendenssi.
Ilmoita asiaton viesti