Hanttapuli ja natsipyövelin leski

Reinhard Heydrich oli SS-kenraali, jota kutsutaan natsipyöveliksi ja Prahan teurastajaksi. Hän oli Himmlerin lähin mies, jonka Hitler nimitti Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijaksi Prahaan. Siellä hän sai surmansa salamurhan seurauksena 38-vuotiaana vuonna 1942.

Terhi Rannela pureutuu faktaa ja fiktiota yhdistelevässä romaanissaan Heydrichin lesken Linan (1911-1985) elämään (Frau, Karisto 2016).

Rannela tutki perusteellisesti neljä vuotta Linan elämänvaiheita. Tuloksena on kiinnostava romaani naisesta, joka ei tunne syyllisyyttä mistään, "en absoluuttisesti mistään". Linaa luonnehditaan paljon miestään kovemmaksi natsiksi.

Prahan pyövelin leskellä on jännittävä Suomi-kytkös. Hän oli muutaman vuoden (1965-1969) naimisissa Intimiteatterin värikkään johtajan Mauno Mannisen (1915-1969) kanssa. Avioliitto oli sellainen tempaus, jossa on kaikki väkevän romaanin ainekset.

Valitettavasti Rannela ohittaa Linan ja Maunon suhteen muutamalla heitolla luvussa, jossa kuviteltu toimittaja Erik Richter keskustelee Linan miesten kanssa. "Heydrichin vieressä istui päihtynyt suomalainen teatterinjohtaja Mauno Manninen, joka räkätti kovaan ääneen jollekin alatyyliselle sutkaukselle."

Mauno Manninen oli kulttuurisukua. Hänen äitinsä oli Anni Swan ja isänsä Otto Manninen, veli oli sittemmin tietoniekkanakin kunnostautunut Antero Manninen.

Mauno oli lahjakas kuvataiteilija, runoilija ja teatterimies. Hänellä oli laajat verkostot moneen suuntaan. Hän rakasti valtapelejä ja oli merkittävien poliitikkojen kaveri.

Kun Lina ja Mauno vihittiin Helsingissä huhtikuussa 1965, vihkimisen toimitti piispa Aarre Lauha, sulhaspoikana hääri Matti Kekkonen ja vieraiden joukossa oli mm. tasavallan presidentin adjutantti Urpo Levo.

Onnea ei kauan kestänyt. Kyseessä tuskin olikaan mikään rakkausavioliitto. Lina halusi karistaa menneisyyden taakan harteiltaan vaihtamalla maisemaa ja sukunimeä, mutta pieleen meni.

Maunon aviollisia aivoituksia on vaikea tietää. Viina vei Maunoa eikä Lina pysynyt Pekka Lounelan patologiseksi hanttapuliksi nimeämän teatterimiehen vauhdissa.

Mystinen avioliitto sai alkunsa, kun Mauno luki jostakin lehdestä pahamaineisen natsin leskestä, joka piti täysihoitolaa Fehmarnin saarella Saksassa. Mauno kiinnostui naisesta, hankkiutui saarelle näyttelijä Yrjö Tähtelän kanssa ja loppu on historiaa.

Jos Terhi Rannela olisi kirjoittanut pariskunnan elämän romaaniksi, siitä olisi voinut tulla suomalaiselle lukijakunnalle vaikuttava lukukokemus: teatteria, politiikkaa, Kekkonen, natseja, kulttuurihistoriaa, aviodraamaa…

Rannelan kirja on kuitenkin Lina Heydrichistä, jonka elämässä Maunolla oli lopulta vain pieni sivurooli. Ensimmäistä miestään Lina sen sijaan palvoi joka päivä kuolemaansa asti.

Mauno Manninen oli sellainen hanttapuli, josta ei ilmeisesti voinut olla pitämättä. Seuraava juttu on kerrottu Pekka Lounelan kirjoittamassa Mannisen elämäkerrassa.

Maunon hautajaisissa piispa Aarre Lauha kehui ensin miehen lahjakkuutta, harmitteli sitten hänen elämäntapojaan, piti pienen paussin ja huudahti: "Mutta kyllä hän oli fantastinen."

Mauno Manninen kiinnostaa minua huomattavasti enemmän kuin Lina Heydrich. Olen kyllästynyt natsikirjoihin, mutta luin Fraun Mannis-kytkennän takia. Joka tapauksessa kirjailijalle täytyy antaa tunnustus kunnianhimoisesta ja syvällisestä paneutumisesta Lina Heydrichin elämään.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu