Pyöräurheilija Saikansalo saunassa
Kun Suomen paras pyöräilijä valmistautuu kuumiin etelän kilpailuihin, siinä on tosi kyseessä. Pentti Haanpää kirjoittaa pyöräurheilija Saikansalosta juttukokoelmassaan (Pentti Haanpää: Heta Rahko korkeassa iässä, Otava 1947). Jutussa kerrotaan, miten pyörä killui saunan katossa köysien varassa, ja siellä tukalassa kuumuudessa kyyrötti Saikansalo pyöränistuimella ja polki.
"Hänen mahtava ruhonsa oli karvainen kuten Esaun. Uhkeana kuumotti hänen rintansa uljas karvatupsu löylystä ja laipion mustuudesta. Väkevästi nousivat ja laskivat hänen luiset polvipahkuransa. Polkimet lensivät, ketju ratisi ja takapyörä pyöri, pyöri, pyöri…"
Tuskin Suomen pyöräilyn ainoa olympiaedustaja Lotta Lepistö on polkenut saunassa, vaikka kovakuntoinen onkin. Nykyisin saunan korvaa etelän aurinko.
Olympialaisten aikaan korostetaan puhdasta urheilua ja reilua peliä, vaikka vino hymy nousee penkkiurheilijan huulille, kun puhutaan puhtaasta urheilusta. Olivatko pyöräurheilija Saikansalon harjoitusmenetelmät reilun pelin mukaisia? Puhtaita ne ainakin olivat.
Klassisten urheiluihanteiden mukaan suorituskyvyn systemaattinen parantaminen oli kiellettyä puuhaa. Se ei ollut reilua. Tässä hengessä Paavo Nurmeakin pidettiin pöyristyttävänä tulokkaana maailman urheilevan nuorison joukossa, kuten Hannu Raittila kirjoittaa esseekokoelmassaan (Rahat vai kolmipyörä, WSOY 2002). "Mieshän harjoitteli."
Aito brittiläinen urheiluhenki, sportmanship, on Raittilan mukaan sitä, että heitetään klubitakki nurmikolle ja juostaan kilpaa collegen päärakennuksen ympäri — paras mies voittakoon. Harjoittelu oli epäurheilijamaista.
Olen yrittänyt päästä olympiatunnelmaan lukemalla Haanpään urheilujuttuja, joista Pyöräurheilija Saikansalo on parhaasta päästä. Saikansalosta tehtiin tv-näytelmäkin vuonna 1988: https://m.. Pyöräilijää esitti Vesa Vierikko, löylynheittäjänä toimi Antti Litja.
Haanpään novelli on urheiluhulluuden ylistys. Kun urheiluherrat aikoivat lähettää Saikansalon etelään mainetta niittämään, hän päätti valmistautua hyvin kuumiin oloihin.
Pyöräilijän kaveri, löylynheittäjä, muistutti: "Aurinko kiipeää siellä korkealle, paistaa suoraan seipäänreikään, suoraan päälakeen, että aivot kiehuvat…"
Saikansalo polki saunassa raivokkaasti niin kauan, että löylynheittäjä joutui menemään ulos vilvoittelemaan. "Kuin raivohulluina lensivät polkimet ja takapyörä kehäänsä, kun hän polki hengitellen ja hikoillen. Se oli kovaa hommaa kertakaikkiaan. Ja sitä kesti kauan, ikäviin asti."
Haanpää kuvaa, miten pyöräurheilija Saikansalo istui kovan harjoituksen jälkeen penkillä alastomana, mahtavana ja höyryävänä. Tyytyväisyys paistoi kauaksi.
"Hänen rintansa uljas karvatupsu oli kuin jokin voimallinen kukkavihko. Hänen koko olennostaan uhoi sellainen elämisen riemu, onnellinen olemisen taito ja autuas voima, että Kaveri, vähäpätöinen löylynheittäjä, huokasi kateellisena:
— Hulluna on hyvä elää…"
Sen jälkeen kun on lukenut Pyöräurheilija Saikansalon, voikin lukea seuraavan mainion jutun, joka on nimeltään Kylpyurheilija Kemppainen.
Tiedoksi vain: Haanpään kokoelma ”Väljän taivaan alla” sisältää pelkästään urheiluaiheisia juttuja vuosilta 1931 ja 1932. Haanpää oli itsekin urheilumiehiä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen olympiakomitean päävalmentaja Kalevi ’Kallu’ Tuominen perehtyi 1983 Los Angelesissa seuraavana vuonna edessä olleiden olympiakisojen suorituspaikkoihin. Kerrotaan tämän ’fact finding missionin’ havainneen, että painihallissa oli tavattoman kuuma ja että siksi olympiapainijoille pystytettiinkin Vierumäelle suuri telttasauna, jossa nämä viimeistelivät kuntoaan hiestä läpimärkinä kisavalmiuteen. Kun kisat sitten viimein alkoivat, painihallin ilmastointi oli kytketty käyntiin. Sisällä olikin Losin kesäisen kuumaan ulkoilmaan verrattuna jäätävän viileää!
Menestys oli hieno: Jouko Salomäelle toistaiseksi viimeisin painikulta, Tapio Sipilälle hopeaa ja vapaapainissa Jukka Rauhalalle pronssia.
Joskus tosielämä voi osoittautua yhtä omalaatuiseksi kuin parhaat sepitetyt tarinat!
Ilmoita asiaton viesti