Kaksitoista kirjaa jotka haluan lukea

Kirjojen lukeminen saattaa olla katoavaa kansanperinnettä, mutta vielä julkaistaan Suomessa loistavaa kirjallisuutta. Sen osoittaa tutustuminen syksyn uutuuskirjoihin.

Laadin itselleni listan kirjoista, jotka haluan ehdottomasti lukea. Lista painottuu kotimaiseen kaunokirjallisuuteen. Listan ulkopuolelle jää kymmeniä lukemisen arvoisia kirjoja.

Samalta kustantajalta en listalleni kelpuuttanut kahta kirjaa enempää. Siksi esimerkiksi Jari Tervon Matriarkka (Otava) jäi ulkopuolelle, mutta senkin aion lukea. Pitemmittä puheitta Mellerin lista:

1. Antti Tuuri: Tangopojat (Otava). Olen tullut riippuvaiseksi Tuurin kirjoista, vaikka pidinkin välillä muutaman vuoden paaston. Nyt Tuuri kirjoittaa ruotsinsuomalaisista.

2. Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä (Otava). Kähkönen kirjoittaa hullusta vuodesta 1968 kuopiolaisesta näkökulmasta. Kähkönen on kestoehdokas kirjallisuuspalkinnoille.

3. Markku Kivinen: Lähetin loppupeli (Teos). Venäjä-ekspertti, professori Markku Kivinen lähestyy erikoisalaansa kaunokirjallisin keinoin. Viekö fiktio voiton faktasta?

4. Thomas Bernhard: Kolme pienoisromaania (Teos). Jo edesmennyt itävaltalainen Bernhard on eurooppalaisen kirjallisuuden moderni klassikko. Yhden määritelmän mukaan Euroopan paras kirjailija. 

5. Markus Leikola: Uuden maailman katu (WSOY). Tätä kirjaa odotan erityisen suurella mielenkiinnolla. Leikola yrittää selvittää nykyistä maailmaa maagisen realismin keinoin. Kunnianhimoinen yritys!

6. Maarit Tyrkkö: Presidentti ja toimittaja (WSOY). Tyrkön Kekkos-kirja on todennäköisesti omassa lajissaan syksyn tapaus. Asetelma on klassinen: vanha hallitsija ja nuori nainen. Tyrköllä on ainutlaatuinen arkisto Kekkosesta.

7. Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia (Tammi). Japanilainen Murakami on kansainvälinen menestyskirjailija, joka kirjoittaa ikuisista aiheista, kuten rakkaudesta, yleensä kekseliäästi.

8. Pirkko Saisio: Mies ja hänen asiansa (Siltala). Jos Suomessa on eläviä klassikkoja, Saisio on yksi heistä. Yleensä klassikot ovat kuolleita. Saision uusi kirja on aina kirjallinen tapaus.

9. Teemu Keskisarja: Hulttio (Siltala). Mannerheimista ei ensimmäisenä tule mieleen hulttio, mutta ehkä nuori Mannerheim oli sellainen. Tuottelias Keskisarja kirjoittaa sujuvasti ja osaa pelkistää.

10. Asko Sahlberg: Pilatus (Like). Sahlberg teki hienon romaanin jo Herodeksesta, miksei siis myös Pontius Pilatuksesta. Ennakkotietojen mukaan kirjassa traaginen kohtaa koomisen.

11. Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus). Esikoiskirjailija Rytisalo kirjoittaa Lapin sodasta perhetragedian kautta. On jo kehuttu monissa arvioissa.

12. Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia (Johnny Kniga). Heikkinen on kyntensä näyttänyt. Siitä Terveiset Kutturasta ja Jääräpää ovat hyviä esimerkkejä. Miehellä on oma ääni, joka kantaa pitkälle.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu