Hassisen (Pirjo) kone hyvän puolella

Pirjo Hassisen uudessa kirjassa (Kalmari, Otava 2016) meno on välillä makaaberia kuin pahimmissa kauhuleffoissa. Yksi ministeri on hurjassa nuoruudessaan kaivautunut tummaihoisen serkkunsa hautaan ja leikannut tämän pään irti.

Meno on melkoista myös oppositiossa. Hallituksen terävin arvostelija on ryhtynyt suhteeseen alaikäisen tytön kanssa.

Näistä salatuista asioista on tieto kolmihenkisellä ryhmällä, joka aikoo tuhota ministerin, Populistipuolueen (Popula) puheenjohtajan Jukka Kalmarin poliittisen uran.

Yksi ryhmän jäsenistä kauhistelee: "Suomen tasavallan keskeistä ministerinpestiä hoiti mies, joka oli viiltänyt pään irti alempirotuiselta vainajalta".

Onkohan kirjailija Hassinen katsonut liikaa kauhuleffoja?

Pirjo Hassinen on koonnut uuteen kirjaansa ajankohtaisia, muodikkaita teemoja. On rasismia, alaikäisten hyväksikäyttöä, poliittista populismia, maahanmuuton seurauksia, vihaa ja ennakkoluuloja.

Jukka Kalmarin puolue muistuttaa perussuomalaisia. Muutamasta Hassisen romaanihenkilöstä tunnistaa tosielämän poliitikkoja.

Tutkijaryhmän alkuperäinen idea oli tuhota Kalmarin ura. Taktiikkaa muutetaan kuitenkin lennosta ja päätetään vaatia Kalmarilta poliittisen linjan muutosta. Jos ei tyyli muutu, arkaluontoiset tiedot uhataan paljastaa.

Ryhmä kiristää Kalmarilta puheenvuoron, jossa hän näyttävässä mediatapahtumassa sitoutuu muuttamaan rasistista linjaansa. Suuri mediatapahtuma on päättömän serkkupojan uudelleenhautaus Tukholmassa!

Äkkiä uudistunut ministeri Kalmari jyrisee haudan partaalla: "Popula-puolueen puheenjohtajana sanoudun ehdoitta irti kaikesta rasismista ja siihen viittaavasta, oli se sitten rodullista tai kulttuuriin liittyvää. Sanoudun irti henkisen eristäytymisen ja erilaisuuden vihaamisen politiikasta. Ja minä lupaan, että pidän huolen siitä, että suomalaisuudella ei lyödä ketään."

Olisikohan Hassisen pitänyt kirjoittaa pamfletti?

Romaanikirjailijan yritys olla ajankohtainen, ajassa kiinni, ei suju ongelmitta, mutta se täytyy myöntää, että Hassinen olisi erinomainen puheenkirjoittaja kenelle tahansa poliitikolle. Hän on hyvän puolella pahaa vastaan. Se on kaunista, mutta harvoin asetelmasta syntyy kiinnostavaa kaunokirjallisuutta.

Hassinen tunnistaa selvästi ongelman, kun hän panee yhden päähenkilöistään sanomaan, että "hyvät ihmiset voivat tehdä vääriä asioita". Sillä viitataan suositun oppositiopoliitikon suhteeseen alaikäiseen tyttöön.

Kirjailijat kirjoittavat mitä kirjoittavat. Turha heille on täältä katsomon puolelta mitään ohjeita antaa tai rajoja asettaa. Hassinen on ammattilainen ja tietää mitä tekee.

Eikä kirja tietenkään ole hyvä tai huono pelkästään sen takia, että käsittelee ajankohtaisia, ilmassa leijuvia aiheita, epäkohtiakin. Yksioikoinen epäkohtakirjallisuus saattaa kuitenkin johtaa romaanikirjailijan umpikujaan. Maailma ei ole mustavalkoinen vaan vivahteita täynnä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu