Eksoottista luettavaa etelän miehelle

Kun poromiehet taistelevat rahasta ja vallasta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää (Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia, Johnny Kniga, 2016). Valtataistelun keskiössä on Nelihangan suku, isä ja pojat. Isäänsä, pororuhtinasta, vallasta kampeava poika julistaa mahtipontisesti: "Mie räjäytän uusiksi koko saamelaisen elämäntavan."

Kainuussa syntynyt Heikkinen on selvästi lapinhullu. Hänen vauhdikas tarinansa Utsjoen poromiesten valtataistelusta on etelän miehelle eksoottista luettavaa. Heikkisen kirjasta on moneksi: se on veijari- ja rikosromaani, seikkailukertomus, erätarina ja sukusaaga. Se on kirja rahasta ja vallasta sekä Nelihangan perheestä.

Jyppyrä panee välit poikki Utsjokea yksinvaltiaan tavoin hallitsevaan ja terrorisoivaan isäänsä Roukuun. Jyppyrä perustaa moottorikelkkakerhon, Ahma SC:n, josta tehdään vastavoima Roukun johtamalle paliskunnalle.

Rouku on saanut pyörittää poromafiaansa gangsterin ottein poliisin suojeluksessa. Toisaalta hän on paliskunnan "taustarietas", toisaalta vanhan ajan patruuna, jonka lahjoitusten ansiosta päiväkoti sinnittelee hengissä.

Jyppyrän Ahma-veljet haluavat harjoittaa perinteistä elinkeinoa uudelta pohjalta, ilman korruptiota ja väkivaltaa. Poromafian lennokkain osuus on kuvaus siitä, miten Jyppyrä tuo Alaskasta 63 villiä biisonia Utsjoelle. "Tulevaisuus kuuluu amerikanbiisonille. Niitten kyydissä kerho nousee tunturin kuninkaaksi ja peittoaa Roukun", Jyppyrä julistaa.

Kun joku epäilee, ostaako kukaan puhvelinlihaa, Jyppyrä todistaa: "Vilaseppa instagramia. Minulla on jo neljätuhatta seuraajaa. Mie olen yhden miehen massamedia ja keikkaileva brändi koko äijä. Mieko jotain myyn, niin ihmiset ostaa. Son saletti!"

Pyssyjä paukutetaan, yksi baarikin tuhotaan, mutta kaikki päättyy ainakin päällisin puolin rauhalliseen rinnakkaineloon. Vanha pororuhtinas vetäytyy Jäämerelle kalastamaan. Utsjoella alkaa uusi aika.

Avoimeksi jää, onnistuuko Jyppyrä hengenheimolaisineen toteuttamaan kolmen kohdan ohjelman, jonka päämääriä ovat moottorikelkalla ajaminen, rahanteko ja saamelaisen paimentolaisuuden uudelleenkäynnistäminen.

Heikkisen kirjassa poromiehet eivät aina näyttäydy kovin hyvässä valossa. Monenlaista vilunkia harrastetaan. Selvää kuitenkin on, että kirjailija on lappilaisten, pienten ihmisten, puolella.

Mikko-Pekka Heikkinen kirjoittaa notkeasti ja omaperäisesti. Neljän kirjansa jälkeen Heikkinen kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka pitää ottaa vakavasti, vaikka hän huumorimiehiä onkin.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu