Suomi moukkana suurten pelissä

Suomen ulkoministeri Tage Nordström pauhaa Moskovan -suurlähettiläälle Lauri Suomiselle: "Tässä ei nyt kaivata mitään horisevia kommentaattoreita. Jumalauta, minä vetäisin sinua turpiin, jos siitä olisi apua. Tällaisessa tilanteessa ei totisesti tarvita mitään ryssän myötäilijöitä!"

Katkelma on professori Markku Kivisen uudesta kaunokirjallisesta teoksesta (Markku Kivinen: Lähetin loppupeli, Teos 2016). Se on hyytävä tulevaisuuden kuvaus siitä, miten käy, kun suhteet Venäjään hoidetaan huonosti.

Eletään Putinin jälkeistä aikaa. Venäjän presidenttinä on Ivanov, Suomen ulkoministerinä Nordström, Stubbin oloinen mies, ja Moskovan -suurlähettiläänä Suominen, joka on mielipiteiltään kuin Markku Kivisen kaksoisolento. Nordström ja Suominen inhoavat toisiaan.

Suomi on Naton jäsen, Venäjän ja lännen suhteet ovat ajautuneet karille. Baltiassa taistellaan ja kriisi laajenee myös Suomeen. Suomi on suurlähettiläs Suomisen mielestä jälleen suurvaltojen valtapelissä moukan asemassa.

Kivisen kirja on kuin poliittinen pamfletti romaanin valekaavussa. Kivinen on saattanut ajatella, että jos hänen analyysinsä eivät kelpaa enää medialle professorina, kokeillaan kirjailijana. Kivinen on Aleksanteri-instituutin johtaja, ristiriitaisia tunteita herättävä Venäjä-ekspertti.

Ja tässä on Kivisen vastaisku. Ulkoministeriä hän ivaa suurlähettiläs Suomisen suulla: "Tuollaista kaveria ei olisi pitänyt valita noin vastuulliseen tehtävään. Onhan se jämäkän oloinen ja hoikka, kerskailee urheilusuorituksillaan ja reservin yliluutnantin arvolla, mutta todellista kapasiteettiä ei ole nimeksikään."

Ulkoministeri Nordströmin mielestä taas suurlähettiläs Suominen on liian lepsu. Moskovaan tarvittaisiin mies, joka "osaa panna hanttiin slobolle".

Jos joku erehtyy ymmärtämään Venäjää, ulkoministeri ei voi peittää vastenmielisyyttään. Nordströmistä tuntuu hyvältä, kun ulkoministeriön käytävillä kiertää sanonta: "Tämä on ihan eri maailma kuin jonkun Tuomiojan aikana."

Venäjä on ulkoministerin mielestä toisen luokan suurvalta. Nordströmin mielikuviin Venäjästä liittyvät pahat hajut, kurjat tiet ja vinksallaan olevat tönöt.

Aluksi ulkoministeri on kovaa poikaa, lyö nyrkkiä pöytään eikä suostu mihinkään neuvotteluihin venäläisten kanssa vaan menee Naton selän taakse. Suomi ei käy erillisneuvotteluja.

Kun kriisi pahenee, ulkoministerin jyrkkä ote lipsuu. Hän on hädissään: "Pitäisiköhän meidän ilmoittaa, että olemme valmiit neuvottelemaan." Mutta silloin se on jo liian myöhäistä.

Jos professori Kivinen kuvaisi tulevaisuuden yhtä karuksi kuin kirjailija Kivinen, häntä syytettäisiin pelottelusta, mutta kirjailijan mielikuvitus on vapaa eikä vapaata vangita voi.

Kivinen on ihan kelpo kirjailija. Hän kirjoittaa hyvää asiaproosaa. Lähetin loppupelissä kaunokirjallista puolta edustavat naissuhteet. Suurlähettiläs elää kaksoiselämää ja havainnoi herkästi naisten muotoja.

Joku professori Kivisen Venäjä-analyysien vastustaja voisi kannustaa kirjailija Kivistä: Olen kuullut, että kirjoitatte romaaneja. Keskittykää siihen.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu