Jäykkämieliset vaviskaa!

Jäykkämieliset vaviskaa! Tällaisella sotahuudolla Kauhavalla syntynyt professori Jukka Kemppinen alkaa tehdä tunnetuksi unohdettua huumorimiestä, eteläpohjalaista murrepakinoiden taituria, Jaakko Oskari Ikolaa, joka kirjoitti nimimerkillä Vaasan Jaakkoo.

Alahärmässä syntynyt Ikola (1887-1951) oli parikymmentä vuotta Vaasa-lehden päätoimittaja, vuosikaudet kokoomuksen kansanedustaja, filosofian maisteri, laajasti sivistynyt ja kielitaitoinen mies, joka näytteli yksinkertaista isäntämiestä.

Kemppisen päätä ei palele, kun hän eteläpohjalaisen miehen kansallispuvussa helavöineen ja puukkoineen panee kirjallisuuden historiaa uusiksi helsinkiläisen ravintolan kabinetissa. Hän nostaa Ikolan unohduksen yöstä varhaisten modernistien, Aleksis Kiven ja Volter Kilven, rinnalle.

Kivi, Kilpi ja Ikola käsittivät Kemppisen mielestä, että kirjailijan on tehtävä myös kielensä. Se ei löydy toimiston mapeista eikä arkistokorteilta. Avainsanoja ovat murre, kummallinen kieli, ja paikallisuus.

Kaikki kolme mestaria olivat murrekirjailijoita. "Kukaan muu ei ole kirjoittanut sellaista omituista, murteellista suomea kuin Aleksis Kivi", Kemppinen väittää. Jos oli Vaasan Jaakoon tapaan sekä murrekirjailija että maakunnallinen kirjailija, helsinkiläinen leimakirves heilahti herkästi.

Murre ei ole Kemppisen mielestä kadonnut mihinkään, vaikka välillä siltä näytti: "Nykyisin pohjalaisuutta voi tuoda esiin jopa selvin päin.”

Muille kuin eteläpohjalaisille Kemppisen Vaasan Jaakkoo-ylistys saattaa kuulostaa yliampuvalta, mutta sallittakoon lievä liioittelu. Oottako kuullu, että paisuttelu oli myös yksi Vaasan Jaakoon tavaramerkki. Hän aloitti usein pakinansa sanoilla "oottako kuullu".

Mitä Kemppinen sitten on tehnyt, jotta Vaasan Jaakkoo saisi ansaitsemansa arvostuksen? Hän on lukenut Ikolan pohjalaisia murrejuttuja ääneen ja julkaisee ne nyt kahtena äänikirja-CD:nä ja tekstikirjoina sanastoineen. Kemppinen on kirjoittanut myös kirjan ”Jaakko Oskari Ikola – huumorin taituri”.

Kemppisen ja hänen vaimonsa, ohjaaja Päivi Hartzellin hanke on poikkeuksellinen. Äänikirjoja jaetaan ilmaiseksi vanhuksille kaikkiin eteläpohjalaisiin palvelutaloihin. Hankkeesta voi lukea lisää oheisen linkin kautta: https://www.jaakoonjutut.fi/

Juttujen kuunteleminen on hyvä idea. Kuunteleminen on lukemista helpompaa. Itsellenikään Vaasan Jaakoon murre ei aina avaudu, vaikka äiti oli Ylihärmästä ja olen viettänyt aikani kouluvuosiin asti Etelä-Pohjanmaalla, tosin savolaiskiilan vaikutusalueella.

Vaasan Jaakkoo oli paradoksien mies. Hän oli jyrkkä oikeistolainen, mutta hänen pakinansa ovat hämmästyttävän epäpoliittisia, inhimillisiä ja maanläheisiä. Pakinoissaan hän oli pienten ihmisten lämmin ymmärtäjä.

Kertomuksissa pikkupoika narrataan hakemaan olematonta "makkaramittaa", rakastunut papinkisälli vihkii väärän parin ja tomerat muijat jäljittävät kadonnutta kaffipannua. Lähes kaikissa pakinoissa piikin saa jokin auktoriteetti, kuten pankkiherra, opettaja tai ylpeä isäntä.

Juttujen kuuntelemiseen Kemppinen antaa ohjeen ja varoituksen: "Ei muuta kuin kuunteletta, ja jos viemistää, voi panna silmät kiinni. Kattokaa kuitenki, jottette putua lavittalta. Teköö kipiää."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu