Pikkumusta legenda – Coco Chanel

Coco Chanel (1883-1971) oli ranskalainen muotilegenda, joka loi miljoonaomaisuuden muotivaatteilla ja hajuvesillä. Hän oli myös erikoinen persoona, jonka toiminta ei aina päivänvaloa sietänyt.

Suomenruotsalainen kirjailija Sanna Tahvanainen on kirjoittanut romaanin, joka kertoo Chanelin elämästä 1920-luvulla (Sanna Tahvanainen: Pikkumusta, Otava 2016). Huomattavasti mielenkiintoisempi jakso olisi ollut toinen maailmansota ja sen jälkeinen aika.

Tahvanaisen kirja kuplii samppanjaa ja glamouria, seurustelu-upseereina paikasta toiseen rientäviä venäläisiä emigrantteja, balettitanssijoita, köyhiä runoilijoita ja muita taiteilijoita. Romaani on keskinkertaista parempi viihdekirja, joka perustuu löyhästi faktoihin. Se on hyvin kirjoitettu.

Chanelin nousu muotimaailman huipulle on klassinen tarina ryysyistä rikkauteen. Elämää varjosti katkeruus siitä, että äidin kuoleman jälkeen isä hylkäsi lapsensa lastenkotiin eikä enää koskaan tavannut häntä.

Chanel tiesi, mistä narusta pitää vetää, kun tähtää muotimaailman huipulle. Hän halusi, että naiset alkavat himoita sellaista, mitä eivät ennen edes osanneet kaivata. Hän oivalsi, että hyvät keksinnöt ovat yksinkertaisia.

Vallankumouksellinen keksintö oli esimerkiksi pikkumusta, yksinkertainen musta leninki. Se oli muotimaailman ensimmäinen musta asu, jota ei ollut suunniteltu hautajaisvaatteeksi. Chanel julkisti pikkumustansa 1926.

Coco Chanel ikävystyi helposti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulla Chanel sanoo Tahvanaisen kirjassa: "Kaipaan sotaa. Silloin tapahtui koko ajan, ja minusta tuntui, että olen elossa. Se oli surkeaa, mutta tunsin eläväni. Kaikki tapahtui oikeasti."

Toisen maailmansodan aikana Chanel elikin sitten täysillä, jopa kaksoiselämää.

Koska Tahvanaisen kirja päättyy 1930-luvun alkuun, siinä ei kerrota, millaista kaksoiselämää Chanel vietti. Hänet värvättiin Saksan miehittämässä Pariisissa natsihallinnon vakoilutehtäviin. Hänen suhteensa saksalaiseen vakoojaan Hans Günther von Dincklageen oli avainasemassa.

Sodan jälkeen Chanelia pidettiin maanpetturina, mutta suhteidensa avulla hän pelastui kuolemantuomiolta ja pakeni Sveitsiin. Chanelin suhdeverkosto olikin vaikuttava: Churchill oli yksi hänen ystävistään.

Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen Chanel palasi vuonna 1954 Pariisiin ja muotitalo nousi uuteen kukoistukseen. Asuinpaikastaan loistohotelli Ritzistä Chanel saattoi jälleen ladella kuolemattomia viisauksiaan: "Naisella, joka ei käytä parfyymia, ei ole tulevaisuutta."

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu