Stalin kirkasti Suomen ideaa

Sisäministeri Yrjö Leino yllättyi syksyllä 1945, kun Moskovasta palannut Hertta Kuusinen kertoi hänelle, että patsaiden kookas ja harteikas Stalin olikin "vain pieni äijän käppyrä". Seuraavana vuonna Leino näki omin silmin, että Stalin tosiaan oli "fyysillisesti lyhytkasvuinen nappula luisuine hartioineen".

Diktaattorit kutistuvat tosielämän tarkastelussa ihmisen mittoihin. Tämä pieni äijän käppyrä saattaa kuitenkin olla itsenäisen Suomen historian merkittävin päätöksentekijä ja vallankäyttäjä.

Tällaisen väitteen, tosin kysymyksen muodossa, esittää Helsingin yliopiston poliittisen historian professori uudessa kirjassaan (Kimmo Rentola: Stalin ja Suomen kohtalo, Otava 2016). Teos kattaa vuodet 1938-1953, viisitoista jännityksen ja kriisien vuotta.

Stalinin päätöksissä oli kyse suomalaisten elämästä ja kuolemasta, koko kansan kohtalosta. Stalin päätti aloittaa talvisodan ja lopettaa sen. Hän päätti jatkosodan rauhasta 1944. Kun alkuvuodesta 1948 oli aika ratkaista, tuleeko Suomesta kansandemokratia vai ei, Stalin painoi Rentolan mukaan ensin kaasua ja sitten jarrua.

Miksi Suomesta sitten ei tullut ns. kansandemokratiaa? Syitä voi olla useitakin, mutta Rentola nostaa yhden tekijän ylitse muiden: talvisota antoi suomalaisille riittävän itseluottamuksen ja aiheutti venäläisissä tarpeellisen kunnioituksen.

Talvisotaa lukuunottamatta Suomi ei Rentolan mielestä ollut Stalinille mikään erityistapaus. Hän kohteli yhtä huonosti kaikkia rajantakaisten kansojen edustajia. Stalin kunnioitti vain voimaa. Hän ei heikkoja arvostanut.

Stalinilla ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan ollut sodan jälkeen mitään johdonmukaista, tarkkaa suunnitelmaa Euroopan tai koko maailman varalle. Käytännön politiikassa otettiin enimmäkseen taktisia askeleita ja elettiin tilanteen mukaan.

Neuvostopropaganda esitti Stalinin määrätietoisena ja suurena johtajana, mutta ei Stalin aina niin määrätietoinen ollut. Stalinin poliittisen taidon olennaisinta antia oli Rentolan mielestä kyky äkkikäänteisiin. Hän oli usein varovainen ja pelokas.

Suomi säilyi itsenäisenä, mutta mikä oli Stalinin päätösten seurausta, mikä suomalaisten viisautta? Vai onko kaikki sittenkin ollut vain moukan tuuria?

Rentola kirjoittaa: "Ehkä kaikkea ei kannata yrittää selittää järjellä. Historiallisen tapauksen syvä analyysi saattaa näet osoittaa, että sattumalla, ironialla ja silkalla tuurilla on oma iso roolinsa."

Kun itsenäinen Suomi täyttää ensi vuonna sata vuotta, on ryhdytty pohtimaan Suomen ideaa monipuolisesti. Luettuani Rentolan teoksen, tulin siihen tulokseen, että Stalin kirkasti Suomen ideaa ainakin suomalaisille.

Rentola siteeraa presidentti Mauno Koiviston vastausta, kun venäläinen toimittaja kysyi, mikä on Suomen idea. Sodan käynyt Koivisto vastasi salamannopeasti: "Vyžit": selviytyä, säilyä hengissä. Se tahto ja taito suomalaisilla on ollut. Stalinin puristuksessa Suomen idea pelkistyi olosuhteiden pakosta olemassaolon taisteluksi.

Kimmo Rentolan teos on tiivis yhteenveto Stalinista ja Suomesta. Siinä ei ole mitään liikaa, ei turhia spekulointeja, vaan iskevää tekstiä ja analyysiä lukijalle ystävällisessä muodossa.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu