Finlandia-ehdokkaani 2016
Ehdokkaat kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi julkistetaan perjantaina (4.11.2016). Kuusi ehdokasta valitsee kolmihenkinen esiraati, jonka puheenjohtajana toimii Yleisradion Puoli Seitsemän -ohjelman toimittajana viimeksi työskennellyt Juha Roiha. Voittajan valitsee Yleisradion Uutisvuodon vetäjä Baba Lybeck.
Asetelma on lievästi sanottuna ongelmallinen. Jos esimerkiksi Uutisvuodon vakioesiintyjä Jari Tervo on ehdokkaana kirjallaan Matriarkka (Otava), Lybeck joutuu vaikean tilanteen eteen. Jos hän valitsee voittajaksi kaverinsa Tervon, sanomista tulee varmasti. Ei näyttäisi hyvältä.
Mutta ei mennä asioiden edelle. Ehdokkaiden valintakin on vaikea, lähes mahdoton tehtävä. Asetuin esiraadin asemaan ja valitsin viimevuotiseen tapaan omat kuusi ehdokastani Finlandia-voittajaksi.
Tehtävä on valita paras suomalainen tänä vuonna julkaistu kaunokirjallinen teos. Jokaisella on omat mieltymyksensä eikä objektiivisia perusteita ole.
En ennusta sitä, ketkä raati valitsee ehdokkaiksi. Oman listani olen valinnut niistä kirjoista, jotka olen ehtinyt tänä vuonna lukea.
Tässä kuusi ehdokastani satunnaisessa järjestyksessä:
Markus Leikola: Uuden maailman katu (WSOY)
Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa (Siltala)
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa (Teos)
Asko Sahlberg: Pilatus (Like)
Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma (Otava)
Mike Pohjola: 1827 (Gummerus)
Listaa laatiessani jouduin tasapainoilemaan monien asioiden kanssa, ja niin joutuu esiraatikin, vaikka haluaisi unohtaa kaikki ulkokirjalliset seikat. Pitäisi olla miehiä ja naisia, kirjoja eri kustantajilta, nuoria ja vähän vanhempia, tuttuja ja turvallisia, mutta jokin yllätyskin olisi paikallaan.
Jos raati haluaa ruotsinkielisen kirjan mukaan, se voisi olla esimerkiksi Peter Sandströmin Laudatur (S&S), joka on ilmestynyt myös suomeksi.
Listalleni olisin mielelläni pannut myös Sirpa Kähkösen Tankkien kesän (Otava), Linnea Alhon Todistajan (WSOY), Terhi Rannelan Fraun (Karisto), Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus), Tommi Kinnusen Lopotin (WSOY) ja Minna Rytisalon Lempin (Gummerus). Olkoon tuo minun varjolistani.
Tämän kisan jokerikortti on monesta syystä Jari Tervo. On mielenkiintoista nähdä, mitä raati päättää. Veikkaan, että Tervo on esiraadin listalla enkä yllättyisi, jos Kaiho Niemisen Ihmissusi (WSOY) tai Vesa Haapalan Karhunkivi (Otava) läpäisevät esiraadin seulan. Parhaillaan luen Juha Seppälän Kuoppakaupunkia (WSOY), joka myös on palkintokelpoinen, tinkimätön teos.
Muuten olen sitä mieltä, että entisiä Finlandia-voittajia ei pitäisi valita ehdokkaiksi. Nyt voi, ja siksi Pirkko Saisionkin kirja on mukana listallani.
Minulla on muisto vuosien takaa. Edesmennyt veljesi oli saanut runokokoelmallaan Finlandian. Nytteminhän Finlandia-kirjallisuuspalkinto myönnetään romaanille.
Silloin, hamalla 1990-luvulla edellisen vuoden Finlandia-palkittu kutsuttiin kolmen hengen ”triumfiraatiin”, joka valitsi Finlandia-voittajan. Yksi valitsija oli edellisen vuoden voittaja.Yllättäen veljeäsi Artoa ei kutsuttu tähän valiokuntaan. Ilmeisesti boheemit elämäntavat olivat syynä.
Noihin aikoihin näin Artoa paljon, koska istuimme iltapäivisin tai iltaisin samassa kapakassa Mechelininkadulla, siihen aikaan baarin nimiini Casablanca. Minä olin nuori toimittaja Kauppalehdessä.
Siinä kapakassa tuli puheeksi, että Finlandia-raatiin kelpuuttamaton Arto Melleri voisi arvioida Kauppalehdelle Finlandia-ehdokkaat. Tämä jäi kuitenkin puheen asteelle, ja sanon suoraan, että vieläkin harmittaa, että juttu jäi tekemättä.
Ja lisää: Arton saatua Finlandian koko kilpailu muutettiin romaanikilpailuksi. Kun Arto oli myöhemmin Pohjoismaisen kirjapalkinnon Suomen ehdokkaana, Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa puhuttiin, josko koko pohjoismaiden neuvosto voitaisi lopettaa. Silloin veljelläsi riitti vitsailtavaa: ensin muutti Finlandia-palkinnon romaanipalkinnoksi ja heti perään lakkauttaa pohjoismaiden neuvoston!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tästä, Niklas. Onneksi minä voin täällä US:n palstoilla sentään valita Finlandia-ehdokkaita, ja ehkä voittajaakin veikkailla, vaikka velipoika diskattiin.
Ilmoita asiaton viesti
Juuh, mutta Arto sai palkinnon! Muistan, että hänen kumppaninsa, myös edesmennyt Nadja Pyykkö antoi veljesi juhlia palkinnolla yhden illan. Sen jälkeen Nadja konfiskoi palkintorahat. Sitten Arto ja Nadja ajelivat taksilla pitkin Helsinkiä baarista baariin ja maksoivat Arton piikkejä ja vippejä. Nadja sanoi mulle, että parempi maksaa velkoja kuin juoda rahat…
Ja Casablancasta vielä: minulla oli usein mukanani pieni lapsi, jolla on downin syndrooma. Arto piti asiasta kovasti ja kertoi Juha-veljestänne. Arton mukaan yksi ylimääräinen kromosomi osoittaa, että ihmisellä on onni syntyä niin, että hallussa on enemmän kromosomeja kuin muilla.
Ilmoita asiaton viesti
Pakkohan tähän on sanoa, että minulla on Down leukosyytit. Juuri tuo 21. kromosomi trisomisena leukosyyteissä. Toivottavasti häiriö, minulla mutaatio, saadaan korjattua. Down on muutoinkin ja muullakin tavoin tututtu,
Runoilija Melleri ja Mirja Pyykkö koskettivat kovasti aikanaan. Sympaattisia ihmisiä ja ihania runoja Artolta.
Ilmoita asiaton viesti
En tiennyt mitään näistä edellisistä kommenteista sisältävistä asioista, mutta Arton ”Zoo” teki suuren vaikutuksen samoin kuin myöhemmin kun luin lisää, jotenkin surullista kun juoma vie liikaa runoilijaa. Ainoan kerran tapasin herran jossain elokuvatekijöiden järjestötapaamisessa, missä runoilija huuteli törkyjä tötteröö kunnossa. Olisi tehnyt mieli sanoa jotain kannustavaa hyvistä runoista ja siitä kuinka ne innostivat, mutta jäi sanomatta kun vastaanottaja ei oikein ollut siinä kunnossa.
Ilmoita asiaton viesti
Kilpailu kirjallisuusalalla on älytöntä, vaikka palkitut (ja ehdokkaatkin) saadaan tällä tavoin myymään hyvin. Mutta niiden ulkopuolelle täydelliseen pimentoon jää paljon hyvää kirjallisuutta – paitsi jotkut viihdejulkaisuissa esiintyvien kirjailijoiden teokset. Kirjanmyynti keskittyy harvoille Finlandian myötä.
Se hyvä puoli Finlandia-raveissa on, että esiraati joutuu lukemaan kaikki romaanit (olisikohan niitä tänä vuonna ollut 150), eikä pelkästään nyt eri puolilla veikkailtavia, mediassa ja viihdejulkaisuissa hehkutettuja teoksia (tai oikeastaan kirjailijoita).
Olisi painajaismaista joutua tuollaiseen raatiin: tietoisuus siitä, että voi lähes Rooman keisarin tavoin peukaloaan nostamalla tai laskemalla taata toisen kirjailijan elintason ja toisen romauttaa täysin, olisi karmeaa. En tarkoita palkintorahoja vaan myyntiä, joka ampaisee tuosta julkisuudesta megalomaanisiin lukemiin, varsinkin jouluaikana.
Se on sitä vapautta ja markkinataloutta nähkääs.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota asiaa pui Onnellisuudesta-kirjassaan Tommi Melender, jolla on tähän mennessä takanaan yksi ehdokkuus (vuodelta 2009).
En tiennyt/muistanut Finlandian rajaamista romaanipalkinnoksi. Tulipa kuitenkin mieleeni 80-luku, jolloin annoin äidilleni lahjaksi Helvi Hämäläisen runoteoksen Sukupolveni unta. Äitimuori lukaisi kirjan läpi ja ihmetteli, kuinka vähäisellä ja hänen mielestään köykäisellä tekstillä pääsee käsiksi suureen palkintoon.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus, Mark Andersson. Olen suunnilleen sama mieltä kirjakilpailun mielekkyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Finlandia-ehdokkaat on juuri julkistettu: Jukka Viikilä, Riku Korhonen, Emma Puikkonen, Peter Sandström, Tommi Kinnunen ja Sirpa Kähkönen. Ehdokkaista varjolistallani oli kolme plus ruotsinkielisten kiintiöstä Sandström, suosikkilistallani ei yhtään samaa kirjailijaa esiraadin valintojen kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
No, noiden myynti sitten kasvaa, mitä vastaan minulla ei tietysti mitään. Mutta ne kaikki muut. Esiraati mainitsi jossain että tänä vuonna olisi ollut nelisenkymmentä romaania jotka jonain muuna vuonna olisivat yltäneet ehdolle.
Olisi ihan mukavaa tietää edes nuo neljäkymmentä.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti lista julkistetaan. Näinhän voitaisiin vauhdittaa lisää kirjamyyntiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostavinta on, millaisen puheen voittaja palkitsemistilaisuudessa pitää! Pentti Holappa (1998) haukkui Hesarin kriitikot ja Laura Lindstedt (2015) poliitikot. Toisaalta: Antti Hyry (2009) tuskin on ikinä haukkunut ketään.
Ilmoita asiaton viesti
Työstän nyt romaania Suomen 100 -vuotiseen. Ennen julkaisemattomana kirjoittajana olen varmasti 0 -sijalla, mutta yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
Ilmoita asiaton viesti
Onnea matkallesi.
Ilmoita asiaton viesti
Olisipa Finlandia-raati koostunut vain sinusta! Mutta nyt pitää todeta, että kirjoitin tämän vuoden seitsemänneksi parhaan kirjan – kuten tekivät myös Leena, Saikki ja muut. 🙂
Ilmoita asiaton viesti