Vihreä mies viisastui

Jarkko Tontti tekee uudessa esseekokoelmassaan vihreistä niin suorasukaisen ja viiltävän analyysin, että häntä alkaa itseäänkin hirvittää (Jarkko Tontti: Viisastuminen sallittu, Kosmos 2016). Olenko liian ankara vihreille, hän kysyy sen jälkeen kun on ensin rusikoinut puolueen ja toivonut sen jäsenten siirtyvän muihin puolueisiin.

Tontti tietää, mistä puhuu, kun hän kirjoittaa vihreistä. Hän on toiminut vihreiden eduskuntaryhmässä sekä lainsäädäntö- että ryhmäsihteerinä. Hän on koulutukseltaan oikeustieteen tohtori. Tontin viisastuminen tarkoittaa tässä yhteydessä hänen takinkääntöään, tuskaista lähtöään vihreistä.

Tontti, joka on aktiivinen tekijänoikeuksien puolustaja, erosi lopulta vihreistä, kun huomasi, että puolue liukui yhä enemmän piraattipuolueen linjoille. Hänen mielestään Vihreät ei ole vakavasti otettava aikuisten ihmisten puolue.

Ällistyttävän suuri osa vihreistä kärkipoliitikoista on Tontin mukaan sirkustirehtöörejä, joille maailmanpelastaminen ja kaiken näennäisesti hyvän ja kauniin puolustaminen on vain jalusta, koroke omalle esilläololle: "Vihreät eroavat muista puolueista vain siinä, että he kutsuvat kaverien suosimista ja korruptiota yhteisöllisyydeksi ja lähidemokratiaksi."

Yli 30-sivuisessa esseessä (Vihreistä keilaajista) Tontti ei jätä kiveä kiven päälle, kun hän ruotii vihreitä vaikuttajia. Hän maustaa kirjoituksen mehukkailla yksityiskohdilla kulissien takaa.

Vihreän ryhmän yksi varjelluista salaisuuksista oli se, ettei Jyrki Kasvi osannut itse päivittää nettisivujaan. "Samaan aikaan hänestä luotiin kuvaa ainoana poliitikkona, joka ymmärsi Internetistä jotain."

Tontti piikittelee "ilmastoasiantuntija" Oras Tynkkystä ja kutsuu Outi Alanko-Kahiluotoa punavihreäksi kiivailijaksi, jonka arvomaailma sijaitsee jossain Vasemmistoliiton vasemman laidan ja SKP:n oikean laidan välimaastossa.

Esseisti syyttää vihreitä ei-puolueeksi, jonka kellokkaat väheksyvät tavallisia ihmisiä. Hän lainaa ex-vihreä Timo Harakkaa: "Tuskin mikään voima saa vihreitä työttömyyslähiön pubinnurkkaan, inhan alaluokan pariin, isojen tuoppien ja pienten haaveiden maailmaan."

Tontin esseekokoelmassa on toki muutakin kuin vihreiden kritiikkiä. Kirjoitukset kiertyvät politiikan lisäksi filosofian ja kirjallisuuden ympärille. Niissä kirkastuu Tontin näkemys: taiteella ja kirjallisuudella on lopulta vain kaksi aihetta, rakkaus ja kuolema.

Suomalaisen esseekokoelman ilmestyminen on sen verran harvinainen tapaus, että hatunnosto on aina paikallaan. Esseistiksi Jarkko Tontilla on erinomainen tausta. Hän on juristi, kirjailija, runoilija ja aktiivinen järjestömies. Esseistinä Tontti onkin parhaimmillaan, yksi parhaista.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu